Kolumni

Koronapilven hopeareunus – henkinen valmistautuminen marraskuuhun on alkanut

"Jatkuva kiireen tuntu on vähentynyt. Aiemmin oli aamuisin kiire töihin, että sieltä voisi kiiruhtaa ajoissa kotiin", kirjoittaa Miljoona virkaa -kolumnissa Eveliina Kutila.

Koronapandemian vahvasti värittämää syysarkea on nyt eletty reilun kuukauden. Jo keväällä kammotusta aiheuttanut koronamarraskuu lähenee vääjäämättä. Olen tehnyt henkistä valmistautumista siihen etsimällä koronaetäilyn hyviä puolia.

Ensinnäkin lapset joutuvat, saavat ja pääsevät osallistumaan kotitöihin enemmän kuin aiemmin. Jo kevät osoitti, että lapset osaavat ja pystyvät tarvittaessa pieniin kotiaskareisiin. Nyt on vain luotettava heihin sekä lakattava passaamasta silloin, kun siihen olisi mahdollisuus. Välipalan jälkeiset tiskit menevät kyllä oikeaan osoitteeseen, jos ei ole heti auttamassa. Pikku hiljaa voidaan tehtävien määrää ja vaativuutta kasvattaa.

Eniten olen nauttinut pidentyneistä yöunista. Työmatkoista ja itsensä tälläämisestä säästyvä aika on melkein suoraan mennyt pidempiin yöuniin. Tuntuu kuin pikkulapsivuosien aikana kertynyt univelka alkaisi pikku hiljaa olla nukuttu pois.

Oma vuorokausirytmi on palannut itselle luontaisemmaksi kuin mitä se on viime vuosina ollut. Ihanaa, kun aamuisin ei tarvitse lähteä kukonpierun aikaan, jotta ehtii työpäivän jälkeen ajoissa päiväkotiin, "iltikseen" tai milloin minnekin hakemaan jälkikasvua.

Ajan säästö on myös johtanut siihen, että jatkuva kiireen tuntu on vähentynyt. Aiemmin oli aamuisin kiire töihin, että sieltä voisi kiiruhtaa ajoissa kotiin. Vaikka meillä on töissä hyvät työaikajoustot, niin kotona työskennellessä aikatauluissa on vielä enemmän joustoa, kun päivien rytmitys on erilainen.

Uuden päivärytmin myötä on ollut myös mahdollista ehtiä lenkille jo alkuillasta. Aiemmin omat liikuntaharrastukset väkisin venähtivät myöhäisessä illassa siihen hetkeen, kun kaikki muu on saatu pois päiväjärjestyksestä. On ollut suorastaan hämmentävää, kun iltakahdeksalta ei ole vasta menossa salille tai lenkille, vaan on urheilun ja suihkun jälkeen valmis iltapalapöytään.

Yksi iso helpotus on se, että olen nyt iltapäivisin itse kotona lähettämässä lapsia harrastuksiin. On paljon helpompaa huikkia virtuaalipalavereiden välissä läsnä ohjeita kadoksissa olevien välineiden etsintään kuin saman asian etäohjeistaminen puhelimen välityksellä.

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä, hyvänä puolena tässä koronaetäilyssä on se, ettei nuorimmaisen tarvitse olla iltapäiväkerhossa melkein alkuiltaan asti. Varsinainen ilon aihe kolmelta kotiin palaavassa koululaisessa on se, että nyt läksyt tehdään hyvillä fiiliksillä iltapäivällä eikä väsyneenä iltasella.

Kun syksyn pimentyessä tuskailen koronapandemian aiheuttamia epämukavuuksia elämässä, niin minua saa tulla muistuttamaan näistä seikoista. Tämä tietenkin oletuksella, että pandemian aiheuttama poikkeustilanne jatkuu nykyisenkaltaisena, eikä uusia, arjen jälleen uuteen uskoon myllertäviä rajoituksia tarvita.

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottaja.

Lue lisää

Selvitys: Suomalaisyritykset eivät halua palata vanhoihin toimintamalleihin enää koronakriisin jälkeen

"Sosiaalinen eristyminen ja läheisyyden puute voi tappaa kauan ennen kuolinpäivää"

Ihmeellisen ihana flow iski pitkästä aikaa – silti työtehtäviin uppoutuminen on ollut välillä noloakin

Etätyöryntäys synnytti tietoturvan kannalta kyseenalaisia pikaratkaisuja, ja uudet riskit odottavat jo nurkan takana