Kolumni

Kiinnostus on paras apu ruokavientiin

Ulkomaalainen ystäväsi on tulossa käymään Suomessa. Hän viettää muutaman yön luonasi ja kertoo tahtovansa käydä Jyväskylässä katsomassa Alvar Aallon arkkitehtuuria. Sitten hän tiedustelee, missä siellä kannattaisi syödä ja onko Keski-Suomessa jotain perinneruokaa, jota pitäisi maistaa.

Kysymys kaikille Keski-Suomen ulkopuolella asuville: mihin neuvot ystäväsi syömään ja mitä hänen kannattaisi mielestäsi maistaa?

Äitini kävi hiljattain Ranualla. Jääkarhujensa lisäksi lappilaiskunta voi kehuskella Suomen virallisen hillapitäjän tittelillä. Ranuan kirkonkylällä on järjestetty jo vuodesta 1974 Hillamarkkinat, jotka pitkälti määräävät marjan osto- ja myyntikurssin. Tänä vuonna korona perui tapahtuman, mutta onneksi sato oli erinomainen.

Syyskuun puolivälin tietämillä marjaa tai marjavalmisteita ei kuitenkaan tahtonut löytyä ostettavaksi. Onneksi lopulta tärppäsi. Äitini löysi Facebookin kautta paikallisia 4H-nuoria ja osti heiltä hilloa kotiinviemisiksi.

Nuorissa tosiaan on tulevaisuus.

Ruokavienti on suomalaisen elintarviketeollisuuden puheissa jatkuvasti esillä. Meillä on maailman puhtainta ruokaa ja se kiinnostaa aina kaukaista Japania myöten. Siellähän kuluttajat ovat esimerkiksi valmiita maksamaan jopa satoja euroja yksittäispakatuista nuorista tuoksuvalmuskoista. (Se on sieni.)

Kunhan vienti saadaan vetämään, paranee kaikkien tilanne. Tuottajat, teollisuus ja kotimaan talous kiittävät. Viennistä saatavilla tuloilla voidaan kattaa myös kaikki viennin aiheuttamat kustannukset. Suunnitelma on aukoton.

Filosofit tietävät, että kaikki liittyy kaikkeen. Niin myös ulkomaiset turistit, Ranuan hillat ja suomen ruokavienti.

Valitettavasti meillä ei vieläkään osata arvostaa tai myydä omia ruokiamme niin hyvin, että niistä riittäisi koko kansan intoilun aiheeksi. Suomalaisen ruuan arvostuksen nostaminen on harvoille sydämen asia.

Kovin moni suomalainen tuskin osaa vinkata hyvän ravintolan tai erityisen perinneherkun muualta kuin kotipitäjästään. Se on ymmärrettävää. Meillä ei kuulu yleissivistykseen tietää, missä Kotkassa tai Kokkolassa kannattaa syödä. Ruokaturistille tämä on luultavasti pettymys.

Ranualla pitäisi voida ostaa hillaa kaikilla kuviteltavilla tavoilla valmistettuna, mutta kenties ongelma on asiakkaiden puute. Liiketoimintaa on silloin vaikea saada kannattavaksi, saati sitten kasvamaan.

Ilman kannattavaa liiketoimintaa on vaikea tehdä suuria investointeja. Vienti jos joku on sellainen. Elintarvikealan yrityksellä on oltava kotiasiat kunnossa, ennen kuin se voi alkaa suunnitella maailmanvalloitusta.

Vast'ikää eräs huippukokki sanoi minulle, että suomalaiset eivät enää häpeä omaa ruokaansa. Se on hyvä, mutta rimaa on myös aika helppo nostaa.

Jokaisen ei tarvitse ryhtyä ruokaharrastajaksi. Innostuksen merkitys kannattaa joka tapauksessa tunnustaa.

Kun on kiinnostunut ja innostunut siitä mitä tekee, innostus tarttuu yleensä muihin. Maat, joissa on pakkomielteisin suhtautuminen ruokaan, ovat vahvoilla ruokaviennissä ja -turismissa.

Kun seuraavan kerran käyt Keski-Suomessa, kannattaa maistaa kirjolohta. Laukaassa on maamme pisimmät perinteet sen kasvattamissa.

Lue lisää

Järjettömyyden huippu on jo markkinoilla

Kaupallista isänmaallisuutta vai isänmaallista kaupallisuutta?

"Ei ihonvärinen, vaan vaalea"

Kehu päivässä pitää mielen vireänä