Kolumni

Vanhempainyhdistyksestä, terve!

Kenties olemme aiemman talkoohenkisyyden sijaan notkahtamassa oman navan tuijotteluun. Emme näe yhdessä tekemisen ja pyyteettömän auttamisen arvoa.

Vuosikokouksen lähestyessä huhuilimme uusia jäseniä vanhempainyhdistykseen niin sosiaalisessa mediassa kuin kasvokkain käydyissä keskusteluissakin.

Vastauksiksi saimme muutamia tykkäyksiä ja nyökkäyksiä katse muualla harhaillen. Kokoukseen sain silti kattaa saman verran kahvikuppeja kuin ennenkin. Me sinnikkäät, nauravaiset jäärät jatkoimme.

Keskustelumme polveili iloisesti. Kukin vahvisti saman havainnon: osallistuminen luokkakohtaisiin vanhempainiltoihin on vähentynyt. Sitä minun on vaikea ymmärtää.

Kun lapsi viettää suuren osan hereilläoloajastaan yhden opettajan kanssa ja koulun merkitys lapsen henkiselle, sosiaaliselle, fyysisellekin hyvinvoinnille on valtava, kuinka vanhempi ei halua luoda yhteyttä tähän vastuuaikuiseen ja tavata tätä kasvokkain?

Vanhempainliitto rummuttaa vanhempien olevan koulun tärkein yhteistyökumppani. Koulusta toivotaan, että vanhempainyhdistyksen kautta saataisiin yhteys vanhempiin, koska myös siellä on huomattu vanhempainiltojen huoltajakato.

Wilman avulla voi kyllä viestitellä, mutta pystyykö siellä luomaan luottamuksellista aikuistenvälistä suhdetta, joka kannattelee lapsen kehitystä ja tulevaisuutta?

Pohdin, mitä vanhempainyhdistys oikeasti voisi tehdä. Tulisiko olla kiiltävämpi ja näkyvämpi somessa? Luoda yrityshenkinen julkaisukalenteri, järjestää kilpailuja ja haasteita?

Arvelen, että näillä vipstaakeilla ei saa rakennettua aitoa sitoutumista ja sisimmästä kumpuavaa motivaatiota panostaa yhdistystoimintaan.

Suoraan kysyttäessä olen saanut vastaukseksi muun muassa iltojen olevan niin hektisiä, ettei aikaa tai jaksamista löydy edes satunnaisille muutaman tunnin tapaamisille. Tai että halutaan viettää mieluummin lapsen kanssa iltaisin aikaa, panostaa sillä tavalla tulevaisuuteen.

Kenties olemme aiemman talkoohenkisyyden sijaan notkahtamassa oman navan tuijotteluun. Emme näe yhdessä tekemisen ja pyyteettömän auttamisen arvoa. Onko jokaisella vanhemmalla tosiaan niin vahva sosiaalinen piiri, ettei kaivata toisen vanhemman kohtaamista kasvokkain?

Jokaisella niin suuri luottamus siihen, että joku muu hoitaa koulun ja kodin välisen viestinnän, ettei itse viitsitä lähteä mukaan toimintaan?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Pieni mutta pippurinen vanhempainyhdistyksemme sitoutui jälleen yhdeksi lukuvuodeksi edesauttamaan omalta osaltaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Tämä tuntuu omassa sydämessäni todella hyvältä.

Tiedän tekeväni merkityksellistä työtä niin omien lasteni kuin heidän kavereittensakin eteen. Jokainen voi tehdä vain omat valintansa.

Kirjoittaja on äiti ja puheenjohtaja, joka aidosti välittää.

Lue lisää

"Sosiaalinen eristyminen ja läheisyyden puute voi tappaa kauan ennen kuolinpäivää"

Ihmeellisen ihana flow iski pitkästä aikaa – silti työtehtäviin uppoutuminen on ollut välillä noloakin

Li Andersson kritisoi "oikeaa laitaa": On havaittavissa halua hyödyntää koronatilannetta hyvinvointipalveluiden alasajoon

Koronapilven hopeareunus – henkinen valmistautuminen marraskuuhun on alkanut