Kolumni

Metsänomistaja säätää säät

Yksi syy suomalaisten sijoittumiseen kansainvälisten onnellisuusmittausten kärkeen lienee hyvät jokamiehenoikeutemme. Haemme metsistä voimaa arjen haasteiden kaatamiseen.

Tutkimusten mukaan lapsistakin tulee älykkäämpiä, jos he saavat varttua luonnon keskellä (MT Lääkärin palsta 18.9.).

Moni on valinnut asuin- tai kesämökkipaikan metsän läheisyydestä: voi lenkkeillä, retkeillä, marjastaa, sienestää tai vain rauhoittua.

Metsän poistaminen ihmisen lähipiiristä laskee elämänlaatua ja heikentää jopa terveyttä.

”Metsää älköön hävitettäkö”, alkaa metsälaki. Käytännössä Suomen metsistä menee muuhun käyttöön nykyisin noin 0,1 prosenttia vuodessa. Se vastaa kuutta prosenttia maamme hiilidioksidipäästöistä.

Maailmanlaajuisesti Suomen metsäkato on mitätön. Lähes kaikki muut maat voisivat hakea täältä oppia vaikkapa metsäpalojen torjunnassa.

Valvontalennot, tiheä metsäautotieverkosto sekä toimivat vakituiset ja sopimuspalokunnat ovat pohjana hyvälle työlle. Niille pitäisikin löytyä rahaa ja toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa.

Maailmalla asiat ovat toisin. Arktisen alueen metsäpalot ovat olleet ennätykselliset. Niistä valtaosa on ollut Venäjällä. Siperian paloissa vapautuu ilmaan myös tuhansia vuosia turpeeseen sitoutuneena ollutta hiiltä.

Ja turvepalon sammuttaminen on hankalaa. Kytevä palo voi leimahtaa uudelleen viikkojenkin jälkeen. Tämä on koettu Siperian lisäksi muun muassa Indonesiassa, jossa kaskeaminen on yleistä viljelykasvien, kuitupuun ja öljypalmujen kasvatusalueilla.

Myös Brasiliasta on raportoitu ennätyssuurista paloalueista. Jair Bolsonaron hallinto on ollut haluton ja kyvytön puuttumaan tähän taloutta lyhytaikaisesti elvyttävään toimintaan.

Amazonian metsät eivät pala luonnostaan. Palot sytytetään arvopuiden hakkuiden jälkeen, jotta maa saataisiin laitumeksi, pelloksi tai kaivoksiksi.

Jos katsoo esimerkiksi Global Forest Watchin karttoja, huomaa, että kaikkialla maailmassa palaa: USA:ssa, Kanadassa, Afrikassa, Australiassa ja myös täällä piskuisessa Euroopassa.

Metsien kato johtaa myös lajien katoon, vaikkei se ole ainoa syy. Selkärankaisia on kadonnut reilun sadan viime vuoden aikana yli 200. Niiden häviämisen vauhti on kiihtynyt satakertaiseksi verrattuna pariin miljoonaan edelliseen vuoteen.

Monien hyönteislajien ja niiden populaatioiden, myös ihmisille elintärkeiden pölyttäjien, määrä on romahtanut.

Kasvilajien katovauhti puolestaan on 500-kertaistunut 250:n viime vuoden aikana.

Brasilialaisen Kansallisen Amazonian tutkimuslaitoksen sekä Leedsin yliopiston tutkimuksissa on havaittu, että metsien merkitys sateiden syntyyn on yhtä suuri kuin haihdunta meristä. Ilmavirroissa kulkee vettä yhtä paljon kuin joissa, matkat vain ovat vielä pidempiä.

Metsien hävittäminen ruuantuotannon tieltä aiheuttaa kuivuutta valtakuntien rajoja katsomatta. Yritys torjua nälkää johtaa nälänhätään naapurinkin puolella.

Jos meno jatkuu nykyisellään, metsänomistaja voi törmätä tiukempaan lainsäädäntöön jopa Suomessa. Paine siihen kasvaa EU:n sisällä ja laajemminkin.

Olisiko aika muistaa, että metsä on meillä vain lainassa häviävän pienen hetken ensiparkaisustamme maan tomuksi palaamiseen?

Lue lisää

Toivottavasti lapsukset lajintunnistuksessa eivät aiheuta lisävaaraa, kun kolari sattuu villisian kanssa

Palvelu paremmaksi

Olympiapomo aloittaa pudotuspelit

Mitäs mieltä olet metsästyksestä?