Kolumni

Sen metsä vastaa, mitä sinne huudetaan – vai vastaako?

Voit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana.

Suomalainen metsäkeskustelu on kuohunut jo pidemmän aikaa. Miten metsiämme pitäisi kasvattaa? Valitaanko uudistushakkuut, jota avohakkuiksikin kutsutaan vai jatkuva metsän ­kasvatus?

Tällä hetkellä tuntuu suoranaiselta synniltä kasvattaa metsäänsä istutus, hoito, harvennukset, avohakkuu -menetelmällä.

Joka tuutista kerrotaan jatkuvan metsän kasvatuksen ilosanomaa. Siinä kaadetaan vain isoimmat puut ja jätetään pienemmät kasvamaan täyteen mittaansa. Voisiko olla niin, että metsä itse kertoo kasvullaan, kumpi on parempi?

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten avohakkuuta kuvataan mediassa. Siinä kamalan näköinen kannikko makaa harvesterilla ja metsätraktorilla raiskatulla varvikolla. Muutama näre on jätetty lohkon kulmaan ja katkenneita haapoja lojuu pitkin kentturaa. Metsä näyttää todella ankealta, väkisin otetulta ja lopullisesti tuhotulta.

Asiahan ei näin todellakaan ole.

Miksi ei kukaan kuvaa avohakkuun jälkeistä kymmenvuotiasta terhakkaa taimikkoa, joka on paljon kovemmassa kasvussa ja kauttaaltaan vehreämpi kuin entinen honkametsä.

Olisi sama, jos uuden talon mainoskuvassa olisi kuvattu vanhan talon puretut rauniot. Luonto kasvattaa hyvistä taimista, hyvällä muokkauksella uutta vehreää todella nopeasti.

Vanhat jäärät ovat opettaneet, että metsä kasvaa kun sille antaa kirvestä. Sen olen minäkin huomannut. Kun palstojansa hoitaa, raivaa ja harventaa, sen työn luonto kyllä palkitsee kasvullaan.

Eri asia on taas se, onko harvennuksella ja kuitupuun myynnillä mitään taloudellista mieltä? Laskeskelimme naapurin isännän kanssa, että kokonaisesta täysperävaunurekallisesta kuitupuuta saa metsän omistaja noin 900 ­euroa. Siitä maksetaan valtiolle veroa 300 euroa, eli 600 euroa jää puhtaana käteen.

Eipä siinä paljon hurraamista ole. Jos haluat metsästäsi yhden paperityöläisen keskipalkan pitäisi kuitua myydä vähintään 67 rekallista joka vuosi!

Siirryn siis jatkuvan kasvatukseen ja myyn puuni vain tukkeina. Hyvä idea ja toimii kuin kommunismi – paperilla.

No, talouden näkökulmasta tämä voi olla järkevämpää, voihan metsä olla kolme kertaa harvempaa, ja sama tulo tulee silti. Tukki siellä toinen täällä. Minulla ei vaan ole yhtäkään sellaista metsää, mihin edes pieni moto ja siirtotraktori pääsisi ottamaan vain isoja puita ilman vakavia puukolhuja pienemmille.

Lisäksi, ainakin meidän seudulla, kun isot puut poistetaan ja kituiset pienemmät jää myrskyn armoille, on joka tuulella työmaata tarjolla. Moni jatkuvan kasvatuksen metsä on kaunis, mutta ei niissä uuden puun pieniä alkuja paljoakaan näy. Mielestäni maata pitäisi aukoa ja kunttaa perata tulevillekin taimille.

Mutta ehdottomasti, jos metsä soveltuu jatkuvaan kasvatukseen, niin tyhmähän se on, joka myy tulevaa tukkia kuitupuuna. Entisellä mies ja hevonen -periaatteella homma toimisi varmasti. Ei muuta kuin etsimään vanhaa tukkirekeä pihan periltä!

Kasvatti metsiään kummalla tavalla vaan, on mukavaa muistaa, että metsän omistajana olet omalta osaltasi talkoissa koko kansakunnan hyväksi. Sinun metsästäsi elää edelleen koko Suomi.

Satut vaan olemaan se epäarvostetuin, se ensimmäinen lenkki koko touhussa. Nauttikaamme taimikoista, kuusikoista, varttuneista metsiköistä, ajoittaisista raivioista ja ­hirvikärpäsistä siitäkin huolimatta!

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu­yhtyeen kitaristi.

Lue lisää

Luonnonsuojelu ei sovi ihmiselle, väittää Pekka Juntti

Perunan mainetta on kolhittu syyttä, mutta vaatimaton mukula ansaitsee ylistystä

Aikakausien kohtaaminen – muinaisvaatteet vievät mielenkin menneeseen

Lukiolaisen verinen kauhuelokuva päätyi paikallisen kuvataiteilijan käsiin – nyt Teemu Nikki on palkittu elokuvaohjaaja