Kolumni

Puutarhapuuhailu sopii vapaaseen tuumailuun – rönsykasvut pois

"Pelkäänköhän itse jonkun huonon tapani tai tottumukseni leikkaamista? Olenko liian kiintynyt niihin?" pohtii Minna Kettunen pihapensaita talven edellä karsiessaan.

Mustaviinimarjapensaiden leikkaaminen syksyllä on puutarhatöistä ainoa, jonka tunnen osaavani hyvin. Pikkutarkka kitkeminen tai kylväminen ei kuulu vahvuuksiini, mutta alaspäin ruhjottavien ja kuivien oksien poistaminen oksasaksilla on luonteelleni riittävän suurieleistä.

Reippaan ja mukavan puuhan tuloksetkin näkyvät heti. Epämääräiseksi kasvanut pensas saa ryhdikkään ja ilmavan muodon. Terhakkaasti leikattu pensas ei tarvitse tukikehikkoa.

Yksinäinen puutarhapuuhailu sopii mitä parhaiten vapaaseen tuumailuun. Avaran taivaan alla ajatuksilla on tilaa tulla ja mennä samaan tapaan kuin korkealla sinisyydessä muuttavalla kurki­auralla ja hanhiparvella.

Raikas ilma antaa aivoille happea. Kuin huomaamatta syntyvät vertailukohdat mustaviinimarjapensaan ja ihmisen välillä.

Tuleepa mieleen Raamattukin ja sieltä puutarhureiden oma evankeliumi, Jeesuksen sanat: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.” (Joh. 15:1–2)

Mitähän ovat oman elämäni rönsykasvut, joita pitäisi leikata pois tai ainakin lyhentää? Mitä ovat ne kuivat oksat, jotka eivät tuota hedelmää? Miten voisin puhdistaa tuottavat oksani liioista versoista?

Leikkaaminen pelottaakin. Vaatii rohkeutta survaista sakset vihreän ja rehevän oksan tyveen. Toimenpide tuntuu julmalta. Jos oksa kasvaa kuitenkin väärään suuntaan eli alaspäin, pitää vaan uskaltaa leikata jurskauttaa.

Pelkäänköhän itse jonkun huonon tapani tai tottumukseni leikkaamista? Olenko liian kiintynyt niihin?

Leikkaamistani pensaiden oksista syntyy melkoinen ruko.

Jos samassa suhteessa poistaisin itsestäni rönsyjä, versoja ja kuivia oksia, olisinkin jo varsin keveässä kunnossa. En hermostuisi perheelle enkä suoltaisi sanoja, jotka pahoittavat toisen mieltä. En laittaisi suuhuni mitään liiallista. Lukisin vähemmän somea ja enemmän Raamattua.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Lue lisää

Oravat ja linnut kiittävät, kun istutat näitä kasveja puutarhaan

Rukoile rauhaa mutta älä lakkaa elämästä

Kunnon talvi katoaa ja ruokajonot pitenevät – mistä voi löytää iloa elämään?

Väkivallalla ja sen videoinnilla voidaan tavoitella julkisuutta – vanhemmat eivät pysty kontrolloimaan kaikkea, mutta ajan ilmiöistä on syytä olla perillä