Kolumni

Rukoile rauhaa mutta älä lakkaa elämästä

"Me ihmiset haluamme rauhaa, eikä se toive muutu, vaikka katsoisimmekin televisiosta formulakilpailuja tai kävisimme konsertissa", kirjoittaa Hengähdyspaikalla Salla Autere.

Eilen lauantaina vietettiin YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin 75 vuotta sitten edistämään kansainvälisellä tasolla ihmisoikeuksia, rauhaa ja turvallisuutta. 24. lokakuuta Suomessa vietetään toistakin juhlapäivää, nimittäin rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää.

Rukouspäiviä tiedetään vietetyn jo 1200-luvulta alkaen, ja Suomessa niitä on nykyjään kaksi vuodessa, toinen tämä YK:n päivään sidottu ja kristittyjen ykseyden rukouspäivä tammikuussa.

Rukouspäivät ovat vahva muistutus siitä, kuinka kirkko ja valtio ovat aikanaan olleet lähes yhtä. Rukouspäivät olivat vuoteen 2004 asti valtiovallan alaisia. Tästä johtuen niihin liittyi hyvinkin erikoisia kieltoja ja rajoituksia, jotka hallitus määräsi.

Jotta kansalaiset varmasti muistaisivat rukoilla eivätkä harhaantuisi maallisiin menoihin, vuoteen 1968 saakka julkiset huvitilaisuudet olivat kiellettyjä rukouspäivää edeltävältä päivältä asti.

Kiellettyä olivat tanssi, konsertit, urheilukilpailut ja kulttuuririennot. Rikkomalla tätä huvittelukieltoa saattoi saada sakkoja tai jopa joutua putkaan. Vuonna 1968 lakia muutettiin niin, että huvikielto koski vain varsinaista rukouspäivää. Kokonaan huvikielto poistui laista vasta vuonna 1984.

Meidän ei siis tarvitse perua viikonlopun suunnitelmia elokuvissa käymisestä tai hauskan pitämisestä. Nykyään rukouspäivää ei nimittäin tarvitse ajatella päivänä, jolloin meiltä kielletään mitään.

Kirkko on kasvanut ja ymmärtänyt, että rajoittamalla ja kieltämällä elämästä nauttimisen ei saavuteta mitään.

Rukouspäivän tarkoitus on ihan nimensä mukaisesti kehottaa ihmisiä rukoilemaan rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta, ja sen kaiken voimme tehdä myös hauskanpidon ohessa. Minä ainakin nimittäin luotan siihen, että me ihmiset haluamme rauhaa, eikä se toive muutu, vaikka katsoisimmekin televisiosta formulakilpailuja tai kävisimme konsertissa.

Liitä siis kätesi yhteen tänä viikonloppuna ja kiitä turvallisesta isänmaasta, rauhasta ja tasa-arvoistuvasta Suomesta, jossa ihmisoikeuksien eteen taistellaan.

Rukoile, että muutkin saisivat sen saman. Mutta älä lakkaa elämästä. Nauti. Hupilupa on annettu.

Lue myös: YK:n perustamisen 75-vuotispäivänä kannattaa katsoa koko YK-järjestelmää, sanoo politiikan asiantuntija

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Lue lisää

Valonsäteitä: Marraskuun harmautta vasten piirtyvät esiin oikeasti merkittävät asiat

Suomen apinat – ja monta muuta muistoa, niin unohdettua kuin mielessä elävää

Kuuntelen tyytyväisenä kuopuksemme tuhinaa – vanhempien vieressä nukkuminen tekee lapsista todennäköisemmin vakaita ja itsevarmoja aikuisia

Afrikan sarven vakaus vaakalaudalla: Aseelliset yhteenotot leimahtivat Etiopiassa, YK:n pääsihteeri vaatii jännitteiden välitöntä lieventämistä