Kolumni

"Ennen oli tärkeää näyttää tärkeältä, mutta nyt on tärkeää olla onnellinen"

Meitä ihmisiä ohjailee rautaisella otteellaan kaveri nimeltä arvomaailma.

Toisille tämä arvomaailma edustaa kalliita merkkilaukkuja, pakon omaista esillä oloa ja kohtalaisen nopealla tahdilla vaihtuvia rinnalla seikkailijoita. Unohtamatta tietenkään velkarahalla ostettuja virkistysmatkoja milloin mihinkin, mutta kuitenkin kohteisiin, joista tavallinen tallaaja tulee takuuvarmasti kateelliseksi.

Vastaavasti toiset rakentavat arvomaailmansa lempeämmin ja arvostavat elämässään tavallista arkea ja elämän tasapainoa. Nämä viimeksi mainitut eivät pelkää elämää, eivät hyppyä oravanpyörästä, ei työn tahrimaa puseroa eikä myöskään sitä, että jokainen päivä on omanlaisensa seikkailu.

Kenenkään elämäntapaa ei tule toki vähätellä, sillä jokainen luo ympärilleen oman näköisensä askelmerkit. Mutta, yleiseen elämänkokemukseen pohjautuen, rohkenen kuitenkin väittää, että aito elämisen ilo löytyy kuitenkin heiltä, joilla on jonkinlainen sidos maaseutuun. Sen ei tarvitse olla iso. Pelkkä asenne riittää.

On ollut suuri ilo tavata ihmisiä, jotka ovat tehneet elämässään täyskäännöksen, luopuneet entisestä ja aloittaneet uuden arjen täysin puhtaalta pöydältä. Kun esimerkiksi tilanpito alkaa täysin alkeista, jopa niin alusta, että karjanhoidon ensimmäinen vaihe on opetella erottamaan hieho lehmästä, niin tässä kohtaa nousee hattu korkealle. Todella korkealle.

Arvomaailma maaseudulla kiteytyy luonnostaan pärjäämisen ympärille. On tärkeää tuntea peilikuvansa. Haittaa ei ole myöskään hyvistä hermoista eikä luovimisen taidoista. Ja kuten eräs emäntä kerran sanoi, niin maalla ei saa unohtaa myöskään huumoria eikä nauramisen taitoa, sillä positiivisella asenteella paskakaivostakin nouseminen tuntuu paljon mukavammalle.

Arvomaailmasta vielä sen verran, että viime vuosina nämä maanläheisten arvojen vaalijat tuntuvat lisääntyvän entisestään ja hyvä niin. Toisille tämä saattaa olla tietenkin pikapyrähdys erilaisuuden äärelle, mutta löytyypä niitäkin, jotka tunnustavat löytäneensä uuden elämän maaseudun rauhasta.

Tuttavapiiriini kuuluu eräs aito kivikyläläinen, joka vielä kymmenisen vuotta sitten vannoi lähijunien ja viikonloppubileiden nimiin. "Landella" vierailu oli suurta kärsimystä, kun oli hiljaisuuden lisäksi vielä se hajukin. Ja ne perhanan paarmat. Nyt tämä samainen kaveri asuu soratien varrella, perusmukavuuksilla varustetussa mökissä ja mittailee parhaat päivänsä nähneissä verkkareissaan parin hehtaarin tiluksiaan. Navetassa on muutama kana ja kiukkuinen kukko. Perunat tulee omasta pellosta ja ryytimaatakin on sen verran, että entisille bilekavereille on kiva lähettää kuvia "pienviljelijän" sadonkorjuusta.

"Tässä on sitä aitoa tekemisen meininkiä. Arvomaailmani pyörähti täysin päälaelleen. Ennen oli tärkeää näyttää tärkeältä, mutta nyt on tärkeää olla onnellinen", hän sanoo.

Kirjoittaja Anne Anttila on uutisoinut maaseudun asioista 35 vuotta

Lue lisää

Kuitupuupinolla uusi toimija

Huono palvelu sapettaa metsänomistajia– miksi puukauppa on kiinni heinäkuussa?

Mihin hävisi maataloustutkimus?

Kyyneleitä ja koskettavia kohtaamisia