Kolumni

Myös Marin haluaa maalle

Myös pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoo haastattelussamme haaveilevansa maalle muutosta. Tämä on mielenkiintoista. Se on ajankuva, jolla voi aidosti olla vaikutusta jopa kaupunkien puolueena tunnetun SDP:n politiikkaan.

Maaseudun Tulevaisuus on viime vuodet kirjoittanut vahvasti maaseudun lumovoiman ja hajautetun yhteiskuntarakenteen eduista. Olemme asettaneet kaupungistumisen luonnonlain kyseenalaiseksi ja tehneet työtä maakuntien puolesta. Korona-epidemian aikana tämä suuntaus on vain vahvistunut.

Samalla maaseudun ja kaupunkien välinen turha nokittelu on asettunut ja keskustelu on maltillistunut. Maakunnat ovat nousseet tasavertaiseen asemaan metropolin rinnalle. Tätä on tervehdittävä ilolla. Molempia ympäristöjä tarvitaan ja monet meistä nauttivat molemmista eri elämänvaiheissa.

Etätyöt ovat myös nostaneet monipaikkaisuuden niin arkipäiväiseksi, että yhä useampi ymmärtää, mitä tämä termi oikeasti tarkoittaa. Monille se on symboli hyvälle elämälle – sekä maaseudulla että kaupungissa.

Myös tässä jättilehdessä maakuntien elinvoima sykkii vahvasti. Gallupimme mukaan 62 prosenttia suomalaisista katsoo maaseudun merkityksen viime kuukausina kasvaneen. Vastakkaista mieltä on joka kuudes. Myös pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoo haastattelussamme haaveilevansa maalle muutosta.

Tämä on mielenkiintoista. Se on ajankuva, jolla voi aidosti olla vaikutusta jopa kaupunkien puolueena tunnetun SDP:n politiikkaan. Kun Marin vakuuttaa toimivansa maaseudun peruspalveluiden puolesta, se kannattaa muistaa.

Jos haluaa maaseudun elinvoiman säilyvän, se tarkoittaa, että sen eteen on tehtävä päätöksiä. On huolehdittava, että sote-maakunnat syntyvät siten, että maaseudulla asuva kaupunkeja iäkkäämpi väestö hoidetaan kunnolla. Tämä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseudun nuorempi ja paremmin ansaitseva väki osallistuu muualla asuvan ikääntyneemmän väen kuluihin.

Parasta olisi tukea väestön työllistymistä maaseudulla, jolloin verotulot jakautuisivat maassa muutenkin tasaisemmin ja kansalaisten asumiskulut jäisivät pienemmiksi. Samalla olisi tehtävä päätöksiä, joilla tehokkaat tietoliikenneyhteydet varmistetaan eri puolille maata.

Lisäksi olisi keksittävä keinoja, joilla etätöissä maaseudulla asuvien vanhempien lapset saisivat kätevästi opetusta mökkipaikkakunnalla, joko paikallisessa koulussa tai etänä.

Koulutuksen osalta olisi huolehdittava myös riittävän tiheästä lukioverkosta sekä alueellisista korkeakouluista ja toisen asteen oppilaitoksista. Ne ovat maakuntien elinvoiman moottoreita. Ne vahvistavat elämänliekkiä maaseudulla myös seuraavina vuosikymmeninä, kun koronasta toivon mukaan on jo toivuttu.

Maaseudun elinvoiman turvaaminen tarkoittaa myös, että näistä asioista ollaan valmiita maksamaan.

Kun kunnallisvaalit pidetään Suomessa, myös Jussi Halla-aholta (ps.), Petteri Orpolta (kok.), Maria Ohisalolta (vihr.), Annika Saarikolta (kesk.) ja muilta puheenjohtajilta on kysyttävä, mitä heidän puolueensa haluavat tehdä, jotta edellä mainitut asiat toteutuvat.

Maaseudun kunnissa ei ole syytä asennoitua sopeutumaan jatkuvaan rahapulaan ja resurssien valumiseen pääkaupunkiseudulle. Nyt on syytä vaatia suomalaisen yhteiskunnan sopeutumista maakuntien tarpeisiin.

Loppujen lopuksi hajautettu yhteiskuntarakenne on koko Suomen etu. Vahvojen kaupunkien rinnalle tarvitaan itsetuntoista ja menestyvää maaseutua.

Lue lisää

MTK:n Marttila papin kohukolumnista: "Tyrmistyttävä hyökkäys suomalaista kotieläintuotantoa ja tuottajia kohtaan"

Marin Twitterissä keskustaan ja vihreisiin kohdistuneesta häirinnästä: Tätä ei hyväksytä

Sähkö­autojen todelliset päästöt

Keskustan Saarikko: Metsänomistajia ei arvosteta tarpeeksi Suomessa