Kolumni

Kateus, ahneus ja vahingonilo pursuavat pintaan verotietokeskustelussa – tietojen pimittäminen on silti äärimmäisen typerää

"On kohtuullista, että soutajat kerran vuodessa voivat tarkistaa, miten säntillisesti yläkannen väki henkirahansa maksaa", Pekka Ervasti kirjoittaa.

Ennen vanhaan – jolloin kaikki oli tunnetusti paljon paremmin – julkaistiin näihin aikoihin vuodesta niin sanottuja juorukalentereita. Urheiluseura tai jokin muu yleishyödyllinen taho keräsi pitäjän verotiedot ja julkaisi ne vihkosena kaiken kansan luettavaksi. Myyntitulot menivät hyvään tarkoitukseen, nuorisotyöhön tai kulttuuritoimintaan.

Voi sitä parran pärinää, kun rahvas pläräsi verotietoja ja loihe kommenttejaan pitäjän taloudellisesta nokkimajärjestyksestä!

Kirkonkylätasolla listan kärjessä oli yleensä apteekkari ja kunnanlääkäri. Oppikoulun lehtorit, vallesmannit ja muut korkeammat virkamiehet tasaisessa kärkiryhmityksessä. Bisnesmiehet osasivat silloinkin kirjanpitonsa paremmin hoitaa, harvoin he patsastelivat suurimpien veronmaksajien joukossa.

Nyt juorukalenterin julkaisutehtävä on medialla, joka pystyy levittämään tiedot paljon tehokkaammin, tekemään taustajuttuja ja nostamaan puheenaiheita tilastoista. Tällainen avoimuus on ainutlaatuista koko maailmassa.

Kateus, ahneus ja silkka vahingonilo pursuavat pintaan, kun verotiedoista joka vuosi keskustellaan. Silti tuo keskustelu on tärkeää. Sen pohjalta ei kehitetä vain verotusta, vaan muokataan koko yhteiskuntaa. Monet tulonjakoon ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät epäkohdat ovat tulleet esiin juuri verotietojen avoimuuden ansioista. Porsaanreikiä on yritetty tukkia, tasa-arvoa edistää.

Siksi on äärimmäisen typerää, että verotietojen avoimuutta ollaan nyt EU:hun vedoten nakertamassa tulotilastojen kärkipäätä pimittämällä.

Samat henkilöt, jotka ovat koko elämänsä saaneet nauttia suomalaisen yhteiskunnan verovaroilla tuotetuista palveluista neuvolasta hoitokotiin, eskarista yliopistoon, voivat nyt pimittää oman osuutensa yhteisistä talkoista – tai pikemminkin sen, että eivät ehkä olekaan varallisuutensa koko painolla siihen osallistuneet.

Totta kai julkisuus on epämiellyttävää varsinkin, jos paljastuu, että kovatuloinen kansalainen on vippaskonstein pienentänyt vero-osuutta. Näyttää siltä, että omatunto ei ole tuomari vaan lipevä verojuristi, kun ylädesili täyttää veroilmoitustaan.

Tokmannin kanta-asiakkaalla on yleensä pienempi juristiarmeija auttamassa. Verokarhun kämmen on jo heilahtanut ennen kuin kuukausiliksa edes kukkaroon kilahtaa.

Suurin potti veroista kerätään kuitenkin juuri keskituloisilta, tavallisilta palkansaajilta. Yhteisessä kaleerissa kun ollaan, on kohtuullista, että soutajat kerran vuodessa voivat tarkistaa, miten säntillisesti yläkannen väki henkirahansa maksaa.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Omatunto ei ole tuomari vaan lipevä verojuristi, kun ylädesili täyttää veroilmoitustaan.

Lue lisää

Metsät kääritään nyt arvopapereihin

Silloin kun olin työtön, se hävetti, mutta ei yhtään niin paljon kuin nyt

Kuntaministeri Paatero: Medialle luovutettavat verotiedot pitää palauttaa kattaviksi – verotietojen avoimuus on tärkeä osa suomalaista demokratiaa

Villisikajahtiin on hiivittävä kuin salaa – pimeässä toimiviin erikoisvarusteisiin uppoaa metsästäjältä pitkä penni