Kolumni

Italialaiset istuttivat satojen puiden metsän tornitaloon – tällainen uhkarohkea projekti olisi ollut suomalaisten hommia

Hullulla projektilla mekin voisimme korjata kaupunkilaistuneiden luontosuhdetta.

Vielä jonkin aikaa sitten suomalaisten suhde metsään oli niin symbioottinen, että sanasta metsä johdettiin muun muassa käsitteet metsäläinen ja metsästys. Metsä oli elinkeino, koti, toimeentulon ja keskeinen identiteetin lähde.

Toki tuhansien Järvisten maassa suhde veteenkin on aina ollut läheinen mutta ei niin intiimi kuin yhteys metsään, muutenhan kalastus olisi nimeltään vedestys, merestys, jokistus tai järvistys.

Ennen vanhaan elettiin metsässä ja metsästä. Sitten jossain vaiheessa vihreä napanuora katkesi. Vain joka kymmenes suomalainen metsänomistaja on enää fyysisesti puidensa kanssa tekemisissä, ja metsät sekä omistussuhteet ovat sirpaloituneet perikunniksi. Suomessa on yli 600 000 yksityistä metsänomistajaa, heidän keski-ikänsä on lähellä eläkeikää, ja yhä useampi heistä asuu kaupungissa.

Metsäseutu autioituu. Suomen harvoissa kasvukeskuksissa taas on huutava pula tilasta. Kun pinta-alaa ei voida lisätä, on pakko rakentaa ylöspäin korkeuksiin. Suomeen pystytetään nykyään yhä korkeampia tornitaloja. Uusia maamerkkejä syntyy ja kaupunkiemme perinteiset taivaanrannat ovat alkaneet pikku hiljaa muuttua sahalaitaisiksi.

Niinpä moni suomalainen moderni metsänomistaja asuu nykyään betoni-, teräs- ja lasilaatikon kymmenennessä kerroksessa, lähellä muita ihmisiä, mutta kaukana omasta metsäpalstastaan, jolla hän ei tee mitään ja jota ei kenties ole koskaan nähnyt.

Metsä – ah, se ikivanha maaginen paikka, joka tuottaa ruokaa ja rakennusmateriaalia, happea ja hyvää oloa, joka suojelee meitä ja muistuttaa meitä omasta alkuperästämme. Mutta mitä hyötyä omasta tai mistä tahansa muustakaan metsästä on, jos itse asuu satojen kilometrien päässä pölyisessä, meluisassa, rytisten kasvavassa kaupungissa?

Kuinka voitaisiin korjata kaupunkilaistuneiden metsäläisten katkolla oleva suhde vihreään kultaansa? Kuinka varmistaa, että huomispäivän lapset osaavat vielä erottaa koivun kuusesta?

Yksi mahdollisuus on ottaa metsä mukaan kaupunkiin, puineen kaikkineen.

Pohjois-Italian Milanossa valmistui vuonna 2014 kaksoistornitalo nimeltä Bosco Verticale eli suomeksi pysty­suora metsä. Tornit ovat 110 ja 76 metriä korkeita, ja niissä on 400 asuntoa. Erikoista tornitaloissa on se, että jo rakennusvaiheessa katolle, seinille ja parvekkeille istutettiin 900 nuorta puuta, 5 000 pensasta ja toistakymmentä tuhatta monivuotista kasvia.

Palkitut vihreät tornitalot elävine ulkokuorineen ovat paitsi turistinähtävyys myös ekologian ja teknologian rohkea fuusio. Pystysuora metsä vaimentaa tehokkaasti kaduilta tulevaa liikenteen melua, suodattaa ilmasta pölyä ja pienhiukkasia ja tasoittaa kesällä ja talvella lämpötilapiikit tuottamalla varjoa ja suojaamalla seiniä kovilta tuulilta.

Rakennuskompleksin kasvillisuus vastaa volyymiltaan yhtä metsähehtaaria, ja se sitoo vuosittain noin 20 tonnia hiilidioksidia. Talon asukkaiden ei tarvitse erikseen hankkia hyönteishotelleja, sillä rakennuksen kasvillisuus koostuu yli 90 lajista. Sen biodiversiteetti houkuttelee mehiläisiä, perhosia ja muita pörriäisiä ja jopa oravia ja pesiviä lintuja.

Kesämökki on niin 1900-luvun juttu. 2000-luvulla luontosuhde voidaan hoitaa istumalla omalla parvekkeella kaupungin ydinkeskustassa. Erittäin kätevää varsinkin pandemioiden ja karanteenien aikana.

Sinänsä outoa, että juuri italialaiset keksivät tämän pystysuoran metsän. Jotenkin tuntuu, että tällainen uhkarohkea metsään liittyvä projekti olisi ollut suomalaisten hommia. Tosin onhan täälläkin viime vuosina pitkän tauon jälkeen keksitty puuarkkitehtuuri uudelleen, vaikka toistaiseksi Suomessa käytetään puuta pääasiassa kuolleina kakkosnelosina.

Miltäköhän suomalaisten suunnittelema pystysuora metsä näyttäisi? Milloin Turussa, Tampereella tai pääkaupunkiseudulla ensimmäinen metsä nousee pystyyn?

Jos tänä päivänä jostakin ihmisestä sanotaan että hän tulee pystymetsästä, sillä tarkoitetaan kokemattomuutta ja tietämättömyyttä. Ehkä seuraava sukupolvi tarkoittaa sillä jo jotain aivan muuta.

Lue lisää

Pandemia teki pienistä kunnista suuria

Myös Marin haluaa maalle

Luonnonsuojelu ei sovi ihmiselle, väittää Pekka Juntti

Etätyö maalla muutti ajattelua, kertoo professori Pekka Sauri MTV:n kolumnissa – "Keskusta takaisin Maalaisliitoksi"