Kolumni

Kaipolan sulkeminen toi hakkuisiin liittyvän kaksinaismoralismin esiin

Ilman taloudellista vastuuta on hankala pitää huolta ympäristöstäkään.

Edellisten eduskuntavaalien alla aika moni ehdokas oli halukas rajoittamaan metsien talouskäyttöä. Sopivasta hakkuutasosta käytiin kiivasta keskustelua, ja avohakkuistakin haluttiin eroon.

Elokuussa saimme kuulla, että Kaipolan paperitehdas suljetaan. Tehtaan sulkeminen vähentää joidenkin arvioiden mukaan kuusikuidun käyttöä Suomessa puolella miljoonalla kuutiolla vuodessa. Jollakin logiikalla uutisen olisi voinut olettaa olevan hyvä asia. Jäävätpähän nekin alimittaiset puut hakkaamatta.

Uutinen ei kuitenkaan ollut ilouutinen. Pörssiyhtiöiden yhteiskuntavastuusta revittiin otsikoita. Metsäkeskustelu onkin muuten ollut pelottavan hiljaista viime aikoina. Vaikka korona on vaikuttanut etenkin paperin kysyntään negatiivisesti, metsäteollisuuden odotetaan silti selviävän koronasta muita toimialoja paremmin.

Väistämättä tulee mieleen, ettei nyt ehkä uskalleta vaatia hakkuiden vähentämistä, koska koko metsäsektorin rahoja tarvitaan. Ja ehkä Kaipolan myötä huomattiin, että nehän ovat ihan oikeita ihmisiä, jotka sitä puuta jalostavat ja jotka nyt menettävät työpaikkansa. Moni muukin tehtaan toiminnasta riippuvainen tulee kärsimään.

Suomen maaperässä on enemmän kobolttia kuin missään muualla Euroopassa. Harva sähköautojen kannattaja hehkuttaa silti kaivosten puolesta. Haluan uskoa, että pääsyy tähän on Suomen kertakaikkisen surkea kaivoslaki, mutta jos se vihdoin saadaan uudistettua, niin eikös kaivoksenkin pitäisi olla iloinen asia?

Vai haluammeko pestä kätemme globaalista vastuusta ja tuoda kobolttimme jatkossakin kiinalaisomisteisista kongolaiskaivoksista lasten louhimina? Harva meistä pystyy olemaan puhtoinen tässä asiassa. Lähes jokaisella on jokin ladattava laite, jonka akun materiaalin alkuperä ei kestä tarkastelua.

Euroopan parlamentti hyväksyi hiljattain suomalaismeppi Petri Sarvamaan valmisteleman metsästrategian. Sarvamaan raportissa huomioidaan kestävän metsänhoidon ja metsien suojelun lisäksi myös biotalouden näkökulmat. Tämä ei luonnollisesti miellyttänyt edes kaikkia suomalaisedustajia.

Meidän olisi ehkä syytä muistaa, että ilman taloudellista vastuuta on hankala toteuttaa myöskään sosiaalista tai ympäristövastuuta. En edelleenkään ymmärrä ideologiaa, jossa rahaa vain ilmestyy jostain hyvinvointiyhteiskuntaan. Tämä kaikki kuitenkin vahvistaa käsitystäni, että politiikalla ja faktalla on hyvin vähän tekemistä keskenään.

Suvi Kokkola on metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja, joka arvostaa tutkittua faktaa ja on allerginen politikoinnille.

Lue lisää

Tukin hakkuut kasvoivat, mutta kuitupuun korjuumäärä väheni syyskuussa viimevuotisesta

"Voitto suomalaiselle metsänhoidolle" – EU-parlamentin valiokunta äänesti metsästrategiasta vaikeiden neuvottelujen jälkeen

Ympäristötekoja on tehty vuosikymmeniä

Älä tule metsään, EU