Kolumni

Mitä yhteistä on USA:n vaaliväittelyillä, Temosen lapsilla ja Oatlyn kampanjalla? – kuuntele kolumni Olgan kertomana

"Ajatelkaa vaikka sellaista kotieläinpihani mainosta, missä haukkuisin kaikki muut kotieläinpihat. Kiinnostaisiko tulla sen jälkeen vierailulle?"

Katsoin muutama viikko sitten koneeltani Yhdysvaltojen presidentinvaaliehdokkaiden, Donald Trumpin ja Joe Bidenin ensimmäistä vaaliväittelyä. Rapakontakainen kampanjointityyli oli säyseään suomalaiseen konsensus-politikointiin tottuneelle katsojalle aivan liikaa.

Jatkuva päälle puhuminen (itse asiassa huutaminen) ja vastapuolen haukkuminen ja vähättely oli kummallista ja antoi molemmista ehdokkaista erittäin epämiellyttävän kuvan.

Miten ihmeessä kukaan haluaisi kotimaansa johtoon kumpaakaan niistä kavereista, kun heidän ensisijainen tapansa tavoitella päämääräänsä on kaivaa ja nostaa esille vastustajan virheitä?

Tulee mieleen omien lasteni keskinäiset riidat. Kun asiaa selvitellään, molemmat riitaosapuolet keskittyvät maalaamaan tarkan kuvan vastapuolen riitapukarin syyllisyydestä.

Vähän kun kaivellaan ja kuullaan mahdollisesti vielä kolmatta, sivusta seurannutta osapuolta, voidaan useimmiten todeta molemmat osapuolet yhtälailla syyllisiksi. Silti olisi joskus hauska kuulla lapsen omasta suusta lause, että onko sillä mitään väliä, kumpi aloitti? Saisinko nyt hetken, jotta voisin sanoa jotain kivaa ja kannustavaa siskostani?

Meidän kotimme oli yksi niistä 200 000 taloudesta, jonka postilaatikkoon kolahti ruotsalaisen (mutta tarkemmin tarkasteltuna osittain kiinalaisessa omistuksessa omistuksessa olevan) Oatlyn kohuttu mainoslehtinen.

Seuraavan viikon aikana Oatlyn tempaus nostatti kohun toisensa perään. Oliko mainos lapsille suunnattu? Oliko se liian röyhkeä? Jos oli, oliko oikein kyseenalaistaa suomalaisten ruokajuoman aatelia, maitoa?

En tiedä oikeita vastauksia, mutta minusta tuntuu silti hassulta, että joku yritys haluaa markkinoida itseään kilpailijoidensa tuotteiden kyseenalaistamisella.

Ajatelkaa vaikka sellaista kotieläinpihani mainosta, missä haukkuisin kaikki muut kotieläinpihat. Kiinnostaisiko tulla sen jälkeen vierailulle? Ei ehkä ihan sellaista mielikuvamarkkinointia, mihin yrityksenä haluaisin lähteä mukaan.

Minä en juo maitoa, en ole juonut lapsuuden jälkeen. Syön silti juustoja, jogurtteja, rahkaa ja kermaa. Juon kahvini soijamaidon tai kauramaidon kanssa. En näe tässä mitään ristiriitaa, valinnan vapaus on ihanaa ja tätä päivää.

Olen kasvissyöjä, en syö lihaa. En myöskään suostu tämän kohulehtisen jälkeen kokemaan huonoa omaatuntoa vaikkapa juuston syömisestä, vaikka lehtisen mukaan lehmät piereskelevätkin liikaa.

Haluan uskoa, että maailma harvoin muuttuu muita maahan polkemalla, ainakaan nykyaikainen maailma. En minä osaa sanoa, mikä olisi oikea tapa syödä tai juoda, mutta uskon kohtuuteen kaikessa.

Kasvimaidot ovat tulleet muutamassa vuodessa rytinällä, niillä on meidänkin jääkaapissamme ehdoton paikkansa, koska pidän niiden mausta ja juon niitä kahvissani mieluummin kuin perinteistä maitoa.

Maailma siis tosiaan muuttuu, johtuen aidosta kysynnästä ja tarjonnasta, hyvät tuotteet löytävät aina paikkansa.

Uskon myös, että tällaisia muutoksen tuulia jarruttaa tehokkaimmin juuri tällaiset kampanjat, missä joku yritys sanoo kuluttajille: ”Hei, se mitä te kaikki teette on väärin, vanhanaikaista ja tyhmää. Me myymme tässä teille sen oikean vaihtoehdon.”

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Lue lisää

Naapurin rouva pyysi Eevaa mattokurssille, mutta mukaan lähtikin Seppo – nyt 80-vuotias taitaja miettii kymmenettä ryijyään

Miksi vanha rakennus pystytettiin uudelleen?

"Tuntui hienolta, kun sai kuvitella olevansa hetken Hurriganesin roudari" – Suomirockin sekatyömies Vesa Kontiainen paneutui rockyhtyeen tarinoihin

Nuoret yrittäjät tuovat maaseudulle tulevaisuutta ja toivoa – kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana