Kolumni

Capin todellinen merkitys

Euroopan parlamentti äänesti muutama viikko sitten kannastaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistukseen. Parlamentissa capin koukeroita on sorvattu jo pari vuotta, ja eurovaalien jälkeen aloittaneen parlamentin oli vielä neuvoteltava paketti valmiiksi. Äänestykset kestivät neljä kokonaista päivää, ja lopputulos olikin kompromissien kompromissi.

Moni miettii, mistä EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on tehty. Tästä on hyvinkin eriäviä mielipiteitä pitkin maita ja mantuja.

Faktat on kuitenkin otettava faktoina. Parlamentti linjasi, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen tulisi pyrkiä saavuttamaan kunnianhimoisemmat ympäristö- ja ilmastotavoitteet, sysäämällä kolmannes maataloustuista ympäristö- ja ilmastotoimenpiteisiin.

Lisäksi maaseudun kehittämistuista 35 prosenttia tulisi varata ilmastotoimiin ja 30 prosenttia vihreisiin investointeihin.

Tämän lisäksi pyritään kiinnittämään erityistä huomiota ruuan laatuun ja turvallisuuteen, nuoriin viljelijöihin, pieniin ja keskisuuriin maatiloihin sekä maatilojen sukupolvenvaihdoksiin.

Erävoittoja Suomen kannalta ovat erityisesti tuotantoon sidottujen tukien, luonnonhaittakorvauksen sekä Etelä-Suomen kansallisen 141-tuen jatkuminen tulevalla seitsenvuotiskaudella.

Lisäksi meidän pohjoisten erityisolojemme huomioiminen ei jäänyt pimentoon, mikä on äärimmäisen tärkeää. Turvepelloilla viljely saa jatkua.

Saavutettu kompromissi ei ole Suomen maataloustuotannon kannalta paras mahdollinen, mutta se on kuitenkin nieltävissä.

Myönteistä on komission ehdotuksen mukaisesti myönnettävä pelivara jäsenmaille kansallisten strategisten suunnitelmien kautta.

On myös äärimmäisen hienoa, että Suomen osuus maatalousbudjetista kasvaa tulevalla ohjelmakaudella kuusi prosenttia, joka vastaa noin 900:aa miljoonaa euroa vuositasolla. Valitettavasti tukikaton osalta parlamentti tuki komission harmillisen tiukkaa linjaa.

Kaikkien näiden uudistusten ja kunnianhimoisten tavoitteiden keskellä pitää muistaa, että kestävän ruuantuotannon ja viljelijöiden tekemän arvokkaan työn on oltava kaiken keskiössä.

Maataloustuotannon jatkuvuus tulee ehdottomasti taata kaikilla alueilla myös tulevaisuudessa. Siksi onkin tärkeää, että parlamentin kanta antaa mahdollisuuden ottaa huomioon monet Suomenkin erityistarpeet ja vaikeat olosuhteet.

Tehdään sekin selväksi, että capin uudistus ei ole ilmastosopimus – siihen on oma lainsäädäntönsä ja muita sektorikohtaisia paketteja parhaillaan tekeillä EU:ssa. Parlamentti ottaa joka tapauksessa kunnianhimoisemman otteen ympäristö- ja ilmastotoimien ehtoihin kuin komission alkuperäinen esitys tai jäsenmaiden muodostama neuvosto, eli parlamentti lähettää vahvan viestin maatalouden siivun osalta ilmastonmuutostalkoissa.

Siksi kotimaassa kuultu narina parlamentin kannan kunnianhimottomuudesta kuulostaa todella oudolta. Vihreät linjasivat puheenjohtajansa suulla kannan ”surulliseksi”.

Puurot ja vellit menivät kuitenkin pahasti sekaisin, sillä parlamentin linjaus on todellisuudessa huomattavasti kunnianhimoisempi kuin Suomen kanta – minkä myös vihreät ovat hallituksessa hyväksyneet. Niin poliitikkojen kuin mediankin edustajien työhön kuuluu faktojen perustavanlaatuinen tarkastus, mikä on myös vastuullisen journalismin yksi kulmakivistä.

On kuitenkin selvää, että tästä vasta alkavat pitkät kolmikantaneuvottelut parlamentin, jäsenmaiden neuvoston ja komission välillä. Niissä päätetään capin lopullisesta muotoilusta.

Nähtäväksi jää, millaiseen lopputulemaan neuvottelijat Brysselissä lopulta pääsevät.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).

Maataloustuotannon jatkuvuus tulee ehdottomasti taata kaikilla alueilla myös tulevaisuudessa.

Lue lisää

Omaisuudensuoja on perustuslaissa

Jari Leppä: Korona näytti, kuinka vahvat Suomen maatalous- ja metsäsektori ovat – "Hajautettu tuotantorakenne ja harva asutus ovat osoittautuneet yhteiskuntamme palomuuriksi"

Maa- ja metsätalous ovat tulevaisuuden aloja

Tosi kyseessä Suomen metsille