Kolumni

Kun Hopasta oli luovuttava

"Viimeisen vuoden ajan kuulostelin huolestuneena kummallisia ääniä ja outoja tutinoita."

”Ei tavaraan saa kiintyä. ”Kun se on kulkenut elämäsi taipaleella kanssasi lähes kymmenen vuotta, palvellut loistavasti, ollut suurien mielenliikutusten purkautumispaikka ja käytännössä välttämätön apuväline, vaatisi melko kylmää sydäntä olla kiintymättä.

Automme sai nimen Hoppa jossain vaiheessa yhteisen matkamme kaarta. Siitä tuli mieleen suomenhevonen: uskollinen työjuhta, joka jaksoi, auttoi ja jonka kylkeen toisinaan tuli painettua pää.

Huonoa omatuntoa tunsin, koska tiesin pitäväni autosta huolta kovin vähän. Kilometrihuollot ja tsekkaukset ennen katsastusta, pesut liian harvoin, taivasalla päivin öin, helteessä ja paukkupakkasessa.

Miten rakas se olikaan minulle ja lapsille! Seikkailut alkoivat, kun hyppäsimme Hoppaan. Milloin mukaan pakattiin piknik-eväitä ja uimakamppeita, milloin puuhaa pitkiksi matkoiksi ja yöpymisvarusteet. Vetokoukussa peräkärry kuljetti vielä isompia lasteja. Joululahjojen siirto-operaatiosta sentään luovuttiin, vaikka kuvio olikin melkein valmiiksi suunniteltu.

Luottavaisin mielin uskoin Hopan kyllä jaksavan. Varmasti tuhansia Ikea-kassillisia tavaraa edestakaisin saaren sisällä tai sompaillen Suomea ristiin rastiin. Tilaihme veti sisäänsä muuttokuormia, valtavia kodinkoneita ja itseäni pidempiä huonekasveja. Tai puoli lavaa brikettejä.

Viimeisen vuoden ajan kuulostelin huolestuneena kummallisia ääniä ja outoja tutinoita. En osaa tekniikkaa, tuulilasinpesunesteen lisäys on uroteko. Ehkä kaksi kertaa elämässäni latasin Hopan akun sellaisella kaapelijutulla.

Pikkuhiljaa minun piti hyväksyä, että Hoppa ei enää kauaa jaksaisi palvella meitä. Lopullisen päätöksen tein räjähtäneen renkaan jälkeen. Aurauskulmat eivät kuulemma olleet pysyneet säädetyissä, renkaat olivat kuluneet väärin ja hinausauton kuski ihmetteli sotkua katsellessaan, miten olin saanut auton pidettyä hallinnassa. En lähtenyt selittämään vuosien yhteistyön tuomaa osaamisen syvyyttä.

Pelkäsin auton vaihtoa. Luotettavien kollegoiden kautta löytyi ystävällinen myyjä, joka etsi toiveitteni mukaisen vaihdokin, oli selkeä ja otti tosissaan, vaikka olen nainen enkä ymmärrä autoista mitään. Uskoin intuitiooni, koeajoin ja allekirjoitin paperit.

Lapset olivat mukana, totta kai, kun saattelimme Hopan viimeiselle matkalleen ja ajoimme kotiin Hopeanuolen kanssa. (Lopullinen nimi on vielä pohdinnassa.) Toivottavasti se palvelee vähintään yhtä upeasti kuin Hoppa. Ainakin olemme alkaneet kiintyä siihen jo kovasti. En muistanut kysyä, mistä uuden auton konepellin saa avattua.

Kirjoittaja uskoo, että vaikkei esineillä välttämättä olekaan sielua, joku isompi merkitys niistä tärkeimmillä voi meille olla.

Lue lisää

Koronajoulu pakottaa keksimään uusia tapoja viettää perhejuhlaa

Jatka haaveksimista, lapsi – se on oikeus

Normaaliolosuhteissa istuin työpäivinä bussissa ja metrossa yhteensä kahdeksan tuntia – kiitos koronaetäilyn aikaa ja rahaa säästyy hyvinvointiin

Herätys aamuyön puolella tarjoaa rauhallista omaa aikaa aamuun