Kolumni

Avohakkuutko historiaan?

Metsät ovat kaikessa mukana, kuten Metsien Suomi -kampanja kertoo. Siksi on ymmärrettävää, että metsien käsittely puhuttaa. Silti hieraisin silmiäni, kun Sitran yliasiamies kertoi lehtihaastattelussa, ettei hän näe ilmasto- ja monimuotoisuussyistä avohakkuissa järkeä.

Sitrako ryhtyy jakamaan metsänhoitoneuvontaa?

Jyrki Kataisen perustelut ontuivat. Sinä aikana, kun avohakkuut ovat olleet metsänuudistamisen valtamenetelmä, on Suomen metsien hiilensidonta yli kaksinkertaistunut.

Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on puolestaan 2000-luvulla saatu käytännössä pysähtymään: uhanalaisuutta kokonaisuutena kuvaava indeksi on laskenut metsälajien osalta kahden viimeisen inventoinnin välillä vain 0,2 prosenttiyksikköä (Punainen kirja 2019, sivu 117).

Hakkuutavoista riippumatta monimuotoisuudesta on huolehdittava niin kohdennetulla suojelulla kuin talousmetsien luonnonhoidollakin.

Lääketieteessä suomalaiset arvostavat koulutettuja asiantuntijoita. Vaihtoehtolääketiedettä pidetään puoskarointina. On vaikea ymmärtää, miksi 600 000 metsänomistajien ja tuhansien metsäammattilaisten osaamista ei tunnusteta vastaavalla tavalla. Lääketieteessä on jokaiseen vaivaan omat monipuoliset hoitokäytäntönsä. Samoin on metsänhoidossa.

Opiskellessani 30 vuotta sitten metsänhoitoa yliopistossa, oli metsänhoidon professori Matti Leikolan vahvimmin mieleen jäänyt opetus: ”Muistakaa kasvupaikan mukainen metsänhoito.”

Siihen ei sovi joko tai -ajattelu vaan sekä että -ajattelu.

Miksi metsänhoitomenetelmien asiantuntijan rooliin pyrkii entisten poliitikkojen lisäksi agendalla varustettuja tutkijoita, joilla läheskään kaikilla ei ole metsätieteellistä tutkimustaustaa?

Peräänkuulutan myös median vastuuta: käyttäkää oikeita metsäntutkijoita asiantuntijoina. Se lisää tieteen arvostusta ja tuo metsänomistajille tietoa kullekin kasvupaikalle parhaiten soveltuvista vaihtoehdoista, joista metsänomistaja voi tavoitteidensa mukaisesti valita.

Näin metsänomistajat voivat toteuttaa käytännössä monimuotoista metsien käsittelyä.

Avohakkuuta sen enempää kuin jatkuvaa kasvatustakaan ei siis ole syytä kategorisesti vastustaa. Jatkuva kasvatus on vahvoilla vesistöjen varsilla, hyvin taimettuvilla kangasmaatyypeillä ja tietyillä turvekankailla.

Toisaalta korjuun kustannukset, kaluston riittämättömyys, jalostushyödyn puuttuminen, juurikääpä- tai muu tuhoriski tai metsätyypin heikko taimettuminen puoltavat useimmin avohakkuuta.

Ammattilaisilta saa neuvoja ja metsänomistaja päättää. 600 000 päätöksentekijää itsessään lisää monimuotoisuutta.

Kirjoittaja on MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja.

Ammattilaisilta saa neuvoja ja metsänomistaja päättää.

Lue lisää

Syken uusi pääjohtaja Leif Schulman Uutissuomalaisessa: Luonnontilaisten metsien suojelua parannettava

En muuta maalle, mutta vien rahani sinne

Sitra tutki suomalaisia "edelläkävijöitä", mutta kaikki heistä asuvat tai työskentelevät Helsingissä – selittää tutkimusmenetelmää henkilöiden "uteliaisuudella, itseohjautuvuudella ja menestyshakuisuudella"

Tutkimusmetodi herättää ihmetystä: Onko Sitra sitä mieltä, että "edelläkävijä" voi asua vain suuressa kaupungissa?