Kolumni

Puudieselin päivät ovat luetut

Metsäteollisuus uudistaa tuotantoaan ennätystahtiin, silti sen vähättely jatkuu.

Vaikka puun uudet mahdollisuudet yllättävät lähes päivittäin, metsäteollisuuden kehitystyön väheksyntä jatkuu entiseen malliin.

Siteeraan itseäni: vaikka Tulevaisuus pukisi ylleen punaiset vaatteet ja lähtisi tanssimaan kadulle, suomalaiset korkeintaan kummastelisivat, että mikähän hullu se tuokin on.

Normaalista 20-30 vuoden kaaresta ideasta tuotteeksi ei metsäteollisuudessa ole tietoakaan. Niin mikro- kuin nanosellun ja puudieselin tuotanto on käynnistynyt ennätysajassa.

Mutta julkinen keskustelu junnaa jossain kaukana alkuruudussa. Esimerkiksi Kalevan toimittaja Petri Hakkarainen kirjoitti lokakuussa, että metsäteollisuus yrittää sopeutua ympäristöarvojen nousuun puhumalla biotuotetehtaasta, koska sellutehdas kuulostaa rumalta.

Todellisuudessa sellu on ruma sana vain, jos niin ajattelee. Sellutehtaiden tuotantoa se ei ole koskaan kuvannut kovinkaan hyvin; ne ovat aina tuottaneet useampia biotuotteita.

Pitkän aikavälin ratkaisuja tekevät poliitikot eivät ymmärrä teollisuuden logiikkaa sen enempää.

Jo kauan sitten uskalsin väittää, että esimerkiksi UPM:n Lappeenrannan-biojalostamo ei ole diesel-, vaan tuotekehityshanke. Poliitikkojen ansio on, että he ovat tehneet sen mahdolliseksi luomalla uusiutuvalle dieselille markkinan.

Diesel tuskin kuitenkaan koskaan oli muuta kuin välitavoite, ja keino rahoittaa tutkimusta. Tavoitteena on korkeampi jalostusaste, materiaalien valmistus.

Liikenteelle jää tässä pää vetävän käteen. Puupohjaisten materiaalien käyttäjillä on niin paljon enemmän maksukykyä, että sille ei diesel-Golfin kuski pärjää koskaan. Tätä ei liene tajuttu paljon missään.

Aiemmin tämä on pitänyt päätellä. Vahvistusta ei ole ollut mahdollista saada, ei ainakaan teollisuudesta, mitä on pidetty osoituksena ajatuskulun kelvottomuudesta - vaikka on selvää, että tällaisia strategisen tason suunnitelmia yrityksistä ei vahvisteta koskaan, vaikka ne totta olisivatkin.

Sitten ilmoitettiin, että Arla on ryhtynyt päällystämään maitopurkkinsa Lappeenrannan bionaftasta tehdyllä muovilla. Se ei kuulostanut vallankumoukselta, mutta sellainen odotti jo kulman takana ja julkistettiin tänä syksynä, kun Mysoda ilmoitti maailman ensimmäisestä kodinkoneesta, jonka runko on tehty puumuovista.

Siinä tulevaisuus hyppäsi käsille ja muuttui nykyisyydeksi. Tosin journalismi tai poliitikot eivät ole sitä vielä havainneet.

Kuinka paljon rautalankaa tarvitaankaan, jos edes puusta tehty kodinkone ja niiden myyntimäärä - yksin Euroopassa yli 600 miljoonaa kappaletta vuodessa - ei herätä?

Kirjoittaja on viestinnän suunnittelija Suomen Metsäyhdistyksessä.

Diesel tuskin koskaan oli muuta kuin välitavoite, ja keino rahoittaa tutkimusta.

Lue lisää

Metsä Group pyörittää pomokarusellia – Äänekosken biotuotetehtaalle ja Rauman sellutehtaalle uudet johtajat

Sellu ja sahatavara kohti parempaa – metsäteollisuuden ensi vuoden näkymät varovaisen lupaavia

Metsä Board myy Husumin sellutehtaasta 30 prosenttia ruotsalaisten metsänomistajien Norra Skogille – "Järjestelyn toteutuessa Metsä Board on käytännössä nettovelaton"

Sellukauppa käy Kiinassa vilkkaasti – tuottajat ovat saaneet korotuksia pitkään pohjalla pysyneisiin hintoihin myös Euroopassa