Kolumni

Joko–tai-ajattelu ei sovi metsäkeskusteluun

Vuosi 2020 on ollut merkittävä Euroopan unionille mutta samaan aikaan myös sen metsiin liittyvälle päätöksenteolle.

Vuoden aikana komissio on kiristänyt otettaan metsäpäätöksistä. Ennätysmittoihin nousseet metsäpalot, kuivuus- ja hyönteistuhot sekä kiristyneet ilmastotavoitteet ovat herättäneet instituutiot ottamaan kantaa metsien käyttöön ilmasto- ja energiapolitiikan lisäksi myös luonnon monimuotoisuuden kautta.

Metsäasioita linjattiin EU:n vihreän sopimuksen (Green Dealin) myötä keväällä julkaistussa monimuotoisuustiedonannossa. Käsittely jatkui Euroopan parlamentissa, kun mepit äänestivät metsästrategiasta, jonka komissio julkaisee alkuvuodesta. Myös ministerit linjasivat syksyn mittaan metsäkannoistaan.

 

Komission uusi rakenne näkyy vahvasti metsiin liittyvässä päätöksenteossa.

Vuoden ajan toiminut komissio koostuu useista varapuheenjohtajista, joilla on paljon valtaa. Metsäpäätöksissä ääntään on käyttänyt yllättäen maatalouskomissaarin sijaan ympäristöasioista vastaava varapuheenjohtaja Frans Timmermans, jonka keskieurooppalaiset metsänäkemykset poikkeavat merkittävästi pohjoisista mielipiteistä.

Timmermans on malliesimerkki eurooppalaisesta päättäjästä, jolla on vain vähän kokemusta metsien käytöstä ja niiden hyödyistä. Hänen puheissaan metsiin liitettävät termit ovat olleet kuluvana vuonna ennallistaminen, uudelleenmetsitys ja suojelu. Suomalaisen metsänomistajan kannalta melko suppea listaus, sanoisin.

Onneksi metsäkeskustelussa on tänä vuonna otettu askelia myös eteenpäin.

Tästä esimerkki nähtiin syksyllä Euroopan parlamentissa, kun suomalaisen meppijoukon masinoima – ja metsäsektorin laajasti kannattama – monipuolista metsien käyttöä painottava raportti sai enemmistön kannatuksen. Vaikka suomalaisten meppien joukko on pieni, moni heistä on sitäkin kiinnostuneempi tuomaan esiin suomalaisten metsien ominaispiirteitä.

Työ ei ole kuitenkaan valmis. Niin parlamentissa, neuvostossa kuin komissiossakin osa edelleen ajattelee, että EU:lla pitäisi olla enemmän sananvaltaa jäsenmaiden metsiin.

Harva ymmärtää, että metsänomistajat ja koko metsäsektori tuovat työllään merkittäviä talous- ja ilmastohyötyjä tai että metsistä puhuttaessa on usein kyse yksityisestä omaisuudesta. Siksi kansallinen päätöksenteko metsäpolitiikassa on ainoa järkevä vaihtoehto.

 

Haastetta suomalaisen metsänomistajan kannalta lisää, että EU:n metsäpäätökset pirstaloituvat entistä enemmän useiden päätösten välille. Uhka metsänomistajien ja -teollisuuden kohtaamalle sääntelylle lisääntyy, kun metsien käyttöön halutaan puuttua monimuotoisuusstrategian lisäksi muun muassa ilmastolain ja rahoitusasetuksen kautta.

Tämän vuoden aikana EU:n metsäkeskustelu on kiteytynyt siihen, pitäisikö metsät nähdä ennemmin monimuotoisuuden vai talouskäytön kannalta. Vastaus tähän ei ole joko tai – toinen ääripää ei voi jyrätä toista alleen.

Sillä, mistä näkökulmasta metsiä EU:ssa katsotaan, on kauaskantoisia vaikutuksia.

Jos fossiilisista raaka-aineista halutaan eroon, tarvitaan investointeja bio- ja kiertotalouteen. Ja jotta ne voidaan saavuttaa, metsiä tulee voida hyödyntää monipuolisesti. Metsät tulee nähdä talouden, työpaikkojen, virkistyskäytön sekä ilmaston ja ympäristön vinkkelistä.

Lue lisää

Ministeri Leppä metsästrategiasta: "Metsäpolitiikka kuuluu jäsenmaiden kansallisen toimivallan alle"

Metsänomistajajärjestöt vaativat muutosta metsästrategiaan – "Käyttäkää metsäsektorin potentiaalia"

Ministerit ja metsänomistajajärjestöt kokoontuvat Wieniin puhumaan EU:n metsästrategiasta

EU:n säätelyhinkua metsänhoidon yksityiskohdissa on vaikea ymmärtää, maakunnalliset metsäneuvostot arvostelevat