Kolumni

Jos kasvien ja eläinten elinympäristö tuhotaan, ne eivät voi siirtyä muualle – luonto on jo täynnä

Lajien uhanalaisuus ei yleensä johdu siitä, että ihmiset metsästävät niitä liikaa.

Suomalainen tuore kangasmetsä on avara ja valoisa. Talousmetsässä on suhteellisen helppo kulkea. Jalkojen alla narskuvat oksat ja sammal pehmustavat askellusta. Metsän avaruudessa ja tilavuudessa on vaikea käsittää, että tähän metsään ei mahtuisi yhtään enempää eliöitä.

On helppo ajatella, että eläimillä ja kasveilla on kyllä tilaa elää. Jos niiden elinympäristö metsässä tuhotaan, ne voivat siirtyä jonnekin muualle. Ajatuksessa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: se on täysin väärässä.

Lajien uhanalaisuus ei yleensä johdu siitä, että ihmiset metsästävät niitä liikaa, haitalliset vieraslajit syrjäyttävät ne tai että taudit tappavat niitä. Kaikkein merkittävin lajien uhanalaisuuden syy on elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen liian pieniksi laikuiksi.

Tyhjentävimmin asian ilmaisi emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi Suomen Kuvalehdessä. Hän kertoi Juha Kauppisen haastattelussa muutama vuosi sitten, että Lapin aapasuolla pesivällä linnulla ei ole muuta paikkaa pesiä, jos sen kotisuo tuhotaan: ”Luonto on jo täynnä.”

Suojelemme harvoin eliöyksilöitä itseään. Kohdennetusti suojellaan joidenkin hyvin harvinaisten lajien yksilöitä, joita ihmiset keräilisivät tai häiritsisivät. Muiden muassa hämeenkylmäkukan, tikankontin, tammikukkajäärän, iilimadon ja apolloperhosen esiintymispaikat on salattu. Nämä lajit kokevat suoraa merkittävää uhkaa ihmisten toiminnan takia.

Useammin uhanalaiset lajit ovat ennemminkin kirjanmerkkejä. Jos metsässä elää liito-oravia, se tarkoittaa, että se on liito-oraville hyvä metsä. Emme suojele tiettyjä liito-oravia vaan liito-oravien asuinaluetta. Haluamme pitää kyseisen metsän hyvänä liito-oraville, koska tällaisten metsien määrä on vähenemässä.

Ihminen valtaa jatkuvasti lisää alaa maapallolta. Tuhoamme elinympäristöjä ja sen takia monien eläinten lukumäärät laskevat: jokainen kadonnut asuinpaikka vähentää eliökannan kokoa, koska luonto on jo täynnä. Siinä missä ihmisen tuhoamat elinympäristöt ovat erilaisia, ihmisen luomat uudet ympäristöt ovat samanlaisempia. Siksi lajirikkaus maailmassa vähenee jatkuvasti.

Voittajiakin tässä ihmisen aiheuttamassa muutoksessa on: osa lajeista asuu mielihyvin seuranamme. Nämä lajit hyötyvät siitä, että ihminen helpottaa niiden elämää luomalla lisää elinympäristöjä: rotat, voikukat ja pulut menestyvät uudessa maailmassa. Niitä maailmaan mahtuukin jatkuvasti lisää.

Tuomas Aivelo on ekologi, evoluutiobiologi ja biologian opetuksen tutkija Helsingin yliopistossa.

Lue lisää

Roskaajille kuri ja järjestys

Ylikalastus on tuhonnut jopa 70 prosenttia hai- ja rauskukannoista viimeisen 50 vuoden aikana

Aarre: Marko Röhr päätti uravalintansa jo teininä – ”Halusin erityisesti ruveta tekemään vedenalaisia elokuvia, jotta pääsisin koko elämäni ajan sukeltamaan”

Kansalaisaloitteen tavoitteena metsästyskielto uhanalaisille lajeille – kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjeet kieltävät automaattiset kiellot