Kolumni

Pöppölumi, viltti ja kohva – lumisanoja on suomessa melkoinen kinos

Sanotaan, että inuiiteilla on satoja nimityksiä erilaiselle ja eri olomuotoiselle lumelle ja jäälle. En ole laskenut, mutta melkoinen kinos niitä on suomenkielessäkin.

Tiesin heti, mitä näätämetsällä kanssani käynyt suomussalmelainen Tuomo Huttu tarkoitti, kun hän kutsui näädän jäljille satanutta lunta pöppölumeksi.

Hossan kansallispuistossa oli edellisyönä pikku­pakkanen. Ripsi harvakseltaan pieniä, kidemäisiä lumensiruja, jotka poskelle osuessaan pikkuisen pistelevät ja toppatakin pinnalla vähän napsahtavat.

Uutta lunta oli kasautunut näädän jäljelle niin kevyesti, että kun rukkasella vähän vieressä heilutteli, hiutaleet pölähtivät sivuun ja tassun jälki paljastui selkeästi. Pöppölunta mikä pöppölunta.

Hossan naapurissa, Kuusamon palkisilla puhuisivat ehkä enemmänkin vitistä, mutta kyllä asia molemmille osapuolille tulisi selväksi asiayhteydestä.

Sanotaan, että inuiiteilla on satoja nimityksiä erilaiselle ja eri olomuotoiselle lumelle ja jäälle. En ole laskenut, mutta melkoinen kinos niitä on suomenkielessäkin – varsinkin pohjoissuomalaisilla, jotka vielä silloin tällöin joutuvat lumen kanssa tekemisiin.

Itsekin olisin kaivannut tulkkia, kun tuttu pohjoisen erämies kertoi kalareissustaan: ”Yhtenä aamuna sivakoin oikein rapsakalla hankisella pilkille. Järvellä oli kuitenkin niin ohut kohva, että sukset hörppäsivät heti. Päivällä vielä suvesi hölseelle, etten ollut rannalle päästä. Tielle oli tehnyt niin pahat kaljamat, että auto huljahti sivuttain ojan pohjalle, kun löin etuoven kiinni.”

Kun lunta viimein saadaan, maisema ja maastossa kulkemisen pelisäännöt muuttuvat laakista.

Talvinen erästelijä pystyy liikkumaan selkosessa aivan eri reittejä kuin sulan maan aikana. Järvet, lammet ja upottavat rapasuot ovat jäätyneet mahtaviksi baanoiksi, joita pitkin hiihtämällä pääsee hujauksessa kairan laidasta toiseen. Kunnon eräsuksilla pystyy kulkemaan monikertaisia päivätaipaleita jalkamieheen verrattuna – eikä tarvitse olla latujen vanki.

Lumikentällä vallitsevat samat olosuhteet kuin Junnun Vainion mukaan Kaamasen tiellä: paljolti liikennepainetta. Eläinten jälkiä kulkee ristiin rastiin joka puolella. Ahma on lyllertänyt leveillä tassun­lyönneillä suon reunaa ja kantanut todennäköisesti jotakin mukanaan, koska aina välillä saaliin häntä tai koipi on viistänyt hankea jotoksen vieressä. Pari veri­pisaraakin näkyy.

Yksinäinen hirvi on kahlannut mutkitellen suolta kohti talvilaitumia ja ylittänyt puron, jonka penkkaa saukko on liukunut sulaan.

Koivuvesakot ovat täynnä riekon piipertämiä polkuja ja jäniksen papanoita.

Kun katselee jälkien runsautta hangella, metsästäjä ei voi kuin kummastella: missähän kaikki nämä riista­eläimet olivat syksyllä metsästysaikaan?

Lue lisää

MTK:n Marttila papin kohukolumnista: "Tyrmistyttävä hyökkäys suomalaista kotieläintuotantoa ja tuottajia kohtaan"

Arkkipiispa Tapio Luoma ottaa kantaa papin kohukirjoitukseen: "Kirkon tehtävänä ei ole syyllistää maatalouselinkeinon harjoittajia"

Kansalaisaloitteen tavoitteena metsästyskielto uhanalaisille lajeille – kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjeet kieltävät automaattiset kiellot

Enemmistö suomalaisista kieltäisi uhanalaisten lajien metsästyksen, kertoo tuore WWF-kysely