Kolumni

Ehec-epäily pisti pohtimaan – miksi työtään tekevä eläinlääkäri joutuu vihan kohteeksi?

Voit myös kuunnella kolumnin Olgan kertomana.

Sain kuluneena syksynä yllättävän puhelun tutulta eläinlääkäriltä. Hän kysyi millaisessa paikassa olin, että ehtisinkö puhua? Sanoin, että ihan hyvässä paikassa olen, anna tulla. No, nyt olet sitten kohta pahassa paikassa, kuului seuraava lause.

Syksy oli alkanut, kotieläinpihani oli laitettu kiinni ja talviteloille muutama viikko aiemmin. Eläinlääkäriin oli otettu yhteyttä, koska jossain päin Suomea oli viety sairaalahoitoon lapsi, jolta löytyi pahamaineinen ja juuri pienille lapsille vaarallinen Ehec-bakteeri.

Lapsen liikkeitä ennen sairastumista oli jäljitetty ja oli selvinnyt, että hän oli vieraillut minun farmillani juuri ennen kun se oli mennyt kiinni. Niinpä oli laskettu yhteen 1+1 eli eläimet ja Ehec ja näin meillä oli käsillä virallinen Ehec-epäily.

Kylmä aalto kulki lävitseni. Koronapelkoon olin jo tottunut, mutta että tällainen, ja nimenomaan lapsille vaarallinen pöpö on ehkä meillä? Hengitin syvään ja kysyin, mitä tehdään.

Eläinlääkäri kertoi tulevansa pian ottamaan hurjan määrän näytteitä kaikista märehtijöistämme sekä niiden aitauksista ja asumuksista.

Kävimme lyhyesti läpi, mitä edessä on, jos bakteeria meiltä tosiaan löytyy. Kyseiset eläimet suositellaan lopetettavaksi. Koska meillä tarhat ovat sen verran epätasaisia, ettei niiden pohjia voi kääntää, täytyy kaikki paikat missä eläimet ovat eläneet, laittaa mielellään useammaksi vuodeksi käyttökieltoon.

Huh. Olin kauhuissani ja samalla peloissani, sillä minullakin on pieniä lapsia ja tiedän kyllä, miten hurja bakteeri Ehec on.

Mietin kulunutta kesää ja kiitin hiljaa koronan aiheuttamia hygieniaan liittyviä lisätoimiamme. Vietämme paljon aikaa eläintemme kanssa, ja oma perheemme sekä eläintenhoitajamme olimme kaikki terveitä. Jo tästä osasin päätellä, että kyseisen bakteerin löytyminen olisi todella epätodennäköistä.

Sieltä ne tulivat, suojattuina ja vähän totisina, keräämään papanoita ja kaiken maailman pintatomuja talteen ja tutkittavaksi. Olin vastassa ja toivotin heidät tervetulleeksi.

Vaikka bakteerin löytyminen pahimmassa tapauksessa kaataisi koko pienen farmini, tärkeintä oli saada huolestuttavaan asiaan selvyys.

Kauheasti minulla oli kysyttävää. Mitä voisin tehdä? Kauanko tuloksen saaminen kestää? Mikäli tartunta löytyy, kuka tekee julkisen ilmoituksen siitä?

Eläinlääkäri vastasi kiltisti kysymyksiin ja testien keräämisen jälkeen kiitti minua lämpimästä vastaanotosta asian suhteen ensimmäisestä puhelusta lähtien. Kaikki eivät kuulemma sulata kuulemaansa yhtä helpolla. Aina välillä on joukossa niitä, joiden vastaanotto saattaa olla jopa pelottava.

Pelottava? Miksi? Suomalainen maatalous on yksi maaseutumme ylpeyden aiheista. Täällä tuotetaan, laadusta tinkimättä turvallista, puhdasta ja terveellistä ruokaa suomalaisille.

Muualla maailmassa taas niitä vilunkijuttuja ja ikäviä asioita kuulemma peitellään, jos niistä voi syntyä isoja tuhoja tuottajan bisneksellle.

Mutta ei täällä. Täällä laatu, turvallisuus ja suomalaisen ruuan maine ovat tärkeintä.

Miksi sitten vaarallista bakteeria etsivä eläinlääkäri saa joiltain tahoilta osakseen vihaa ja uhoa? Hänhän nimenomaan pitää huolta siitä, että nämä juhlitut arvomme pysyvät yllä.

Korona on nyt opettanut kaikille meille, että kulkutaudin seuraamukset eivät ole tasaisesti reiluja kaikille. Toiset kärsivät pandemiasta enemmän kuin toiset, mutta tavoite on silti yhteinen: Pitää vaarallinen tauti kurissa.

Ehkä nämä eläinlääkärin mainitsemat asenteet muuttuvat koronan myötä. Ja samasta syystä halusin kirjoittaa tästä.

Tutkimuksen tulos: Ei Eheciä. Meidän lehmästä, lampaista, vuohista, alpakoista tai niiden ympäristöistä ei löytynyt Ehec-bakteeria.

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Lue lisää

Valkeaa unelmaa – vai pahinta painajaista?

Saamelaistaiteilijalle kalastaminen on yhteyden ylläpitämistä juuriin – "ylläpidän sitä mitä minä olen"

Lapualle tulee uusi hevosklinikka – Johanna Sokka auttaa myös hätätapauksia jaksamisen ja omien aikataulujen rajoissa

Ujona saa pysyä, jos siltä tuntuu