Kolumni

Eduskunnan valiokunnat vuotavat kuin mädät ruuhet – hyvä niin

"Politiikka on aika raadollista touhua kulissien takana. Sen kertominen kansalaisille ei ole luottamuksen horjuttamista, vaan demokratian itsehoitoa."

Eduskunnassa on ryhdytty politikoimaan! Syytös kaikuu aika ajoin Arkadianmäellä, kun mutapaini äityy hurjimmilleen.

Ilmiö on äärimmäisen huolestuttava. Se, että kahdensadan poliitikon porukassa politikoinnin piru nostaa niljakasta käärmeenpäätään, on paitsi suunnaton yllätys myös mitä vastenmielisin ilmiö.

Viimeksi politikoinnin syntiin lankesi perustuslakivaliokunta ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) ministerivastuuasiaa käsitellessään.

Eri puolueita edustavia poliitikkoja täynnä olevassa talossa vaalitaan sitkeästi illuusiota, että kun samasta porukasta siirretään parikymmentä kansanedustajaa perustuslakivaliokunnan huoneeseen, he kuin taikaiskusta muuttuvat neitseellisen riippumattomaksi perustuslakipapistoksi.

Valiokuntiin tulevat asiat syntyvät poliittisen prosessin tuloksena. Haavisto-muistutus oli suurelta osalta silkkaa politikointia – viimeinen ase poliittisessa taistelussa, kun muut keinot olivat osoittautuneet tehottomiksi.

Näin on ollut aikaisemminkin. Politiikkaa on tosin jatkettu juridiikalla viime vuosina entistä hanakammin.

Ei ihme, että myös Haavisto-asian käsittelyssä on koko ajan ollut vahva poliittinen sävy. Valiokunnan mietintöön vastalauseen tekivät – yllätys yllätys – Haaviston puoluetoverit, oman selityksensä mukaan puhtaasti juridisin perustein.

Kun kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (kesk.) päätettiin panna valtakunnanoikeuteen, sillä kertaa ratkaisua vastustivat hänen puoluetoverinsa ja tietenkin puhtaasti oikeudellisista syistä.

Toinen kuohunnan aihe Haavisto-jupakan kohdalla ovat olleet valiokunnasta tihkuneet vuodot medialle. Puhemies Anu Vehviläistä (kesk.) myöten on paheksuttu niiden horjuttavan luottamusta. Kenen luottamusta ja mihin jäi vähän epäselväksi.

Jokainen vähänkin pitempään eduskunnassa toiminut kansanedustaja, virkamies tai toimittaja tietää, että valiokunnat vuotavat kuin mädät ruuhet. Hyvä niin.

Politiikassa vuodot useimmiten tehdään vahingoittamistarkoituksessa. Niistä on aina hyötyä jollekin poliittiselle taholle ja haittaa toiselle. Jos vuodon sisältämä tieto on kuitenkin oikeaa, relevanttia ja kansalaisten kannalta huomionarvoista, tietysti media sen julkaisee. Eivät toimittajat eduskunnassa huvin tai harrastuksen vuoksi parveile. Heidän tehtävänsä raportoida äänestäjille, miten kansanvalitut hommansa hoitavat.

Politiikka on aika raadollista touhua kulissien takana. Sen kertominen kansalaisille ei ole luottamuksen horjuttamista, vaan demokratian itsehoitoa.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Lue lisää

Seiska: Ulkoministeri Pekka Haaviston liikennekäyttäytyminen esitutkintaan

Suomi irti trumpismista

Politiikan vuotta ravistivat rikokset, ministeriero ja murhayritys – muistatko vielä nämä koronan varjoon jääneet kohut?

Lukijalta: Vihreiden lainsäätäjien suorittama Haaviston ”viherpesu” herättää kysymyksiä – tarkoitus ei saa pyhittää keinoja