Olen opetellut nauttimaan juhlapöydän antimista mahdollisimman hitaasti, kutakin kotimaista herkkua vuorollaan: kalat ja leikkeet eri muodoissaan salaatin kanssa alkupaloina – peruna, laatikot ynnä muut kasvikset ja kinkku ennen jälkiruokaa.
Vuosien mittaan viinien valinta on tullut perhejuhlan järjestelyissä omalle saralleni. Se on joka joulu kuin uusi löytöretki ”lähiviinitiloille”, joiksi lasken vain eurooppalaiset valmistajat.
Viinien maailma oli minulle pitkään jokseenkin vieras. Joulupukin kotimaassa viinikulttuuria pitää opiskella, koska näillä leveysasteilla rypäleistä ei viiniä ole totuttu tuottamaan.
Taannoinen juttukeikka Viinimessuille avasi tiedonjanon. Siellä asiantuntijat Juha Berglund ja Antti Rinta-Huumo opastivat maallikkoja aistimaan ja näkemään lasin sisältöä.
Pitkään varastoitujen viinien kehittyneempi, hienovaraisten makujen maailma avautui makutestissä. Kolmekymmenvuotias rypälejuoma oli todella jalostunut vanhetessaan. Aistimus edellytti viipyilevää ja keskittynyttä maistelua.
Vanhoista arvopullotteista voin silti vain unelmoida. Suomen alkoholipolitiikka on keskittynyt jo monia vuosia nostamaan juuri viinien verotusta. Niinpä en voinut kuin hätkähtää, kun huomasin Ruotsin Systembolagetissa suosikkini maksavan neljänneksen vähemmän kuin meillä.
Messuilla opittu tieto luomuviinin merkittävästi vähäisemmästä kemiallisesta käsittelystä verrattuna normipullotteeseen saa minut yhä tarttumaan Alkossa luomumerkittyyn etikettiin.
”Paras viini? Se on sinulla juuri nyt kädessäsi.”
Näin Berglund muistutti kuulijoitaan osuvasti siitä, miten tuoksu- ja makukokemus auttavat tarttumaan kiinni juuri tästä hetkestä. Ei mikään huono idea juhlapöytään. Makustelevaa joulua!
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
