Kolumni

Koronavuoden joulu – isompi, odotetumpi ja stressaavampi kuin koskaan

"Videopuhelut eivät korvaa halaamista tai samalle sohvalle käpertymistä. Silti toivon, että jaksamme vielä yhden Teamsin tai Skypen, jotta voimme nähdä toisemme edes hetken aikaa", kirjoittaa MT:n kolumnisti Eveliina Kutila.

Tänä vuonna joulu tuntuu isommalta asialta kuin ikinä ennen. Kummallisen ja voimia koetelleen vuoden päätteeksi tulevaan juhlaan ja lomaan liittyy nyt kaikkea isosti.

Epävarmuuksien, rajoituksien ja jatkuvien muutosten keskellä joulu aiheuttaa enemmän stressiä kuin yksikään aikaisempi. Jopa kaltaiseni jouluihminen, jonka mielestä jouluun liittyvät tohinat eivät ole rasittavia vaan mukavia, huomaa vetävänsä kierroksia lähestyvistä pyhistä.

Kaikki suunnitelmat on toki tehty ajatuksella, että niitä voi joutua muuttamaan. Eikä siinä mitään, kun se on ollut tiedossa alusta alkaen. Mutta haluaisin tietää kuinka viime tipalla niitä joutuu muuttamaan, jos on pakotettu tekemään suunnankäännöksen. Tietämättömyys tuskastuttaa ja saa maalailemaan piruja seinille.

Joulu on yhdessäolon ja läheisten aikaa. Monen jouluperinteisiin kuuluu vetäytyä perheen tai muiden läheisten ihmisten seuraan silloin ja viettää kelloja vilkuilematta aikaa heidän kanssaan. Tarve yhdessäololle on tänä vuonna suurempi kuin esimerkiksi vuosi sitten. Koronavuoden eristäytymisen jälkeen olisi ollut erityisen tärkeää päästä viettämään vuoden suurinta juhla-aikaa yhdessä läheisten kanssa.

Selvää on, etteivät kaikki voi tänä vuonna viettää pyhiä fyysisesti yhdessä eniten kaipaamiensa ihmisten kanssa. Vaikka joulua ei vietetä isosti yhdessä, niin toivottavasti tavalla tai toisella olemme toisiimme yhteyksissä. Videopuhelut eivät korvaa halaamista tai samalle sohvalle käpertymistä. Silti toivon, että jaksamme vielä yhden Teamsin tai Skypen, jotta voimme nähdä toisemme edes hetken aikaa.

Joulu muutamine vapaapäivineen on aina pitkän syksyn jälkeen odotettu hengähdyshetki, jonka avulla jaksaa marraskuun pimeyden.

Tänä vuonna tarvitsemme enemmän kuin koskaan breikkiä kummalliseen uuteen arkeemme. Joulun alla koittava vuoden lyhyin päivä on konkreettinen merkki siitä, kuinka kaikki kääntyy sen jälkeen valoa kohti.

Tälläkin kertaa joulunodotus on ollut voimaa antava asia. Valmistelu- ja suunnittelutohinat ripoteltuna sopivan pieniin annoksiin pitkin joulukuuta vievät ajatuksia pois jatkuvista mitä syötäis -pohdinnoista ja loppuvuoden työsumasta. Niiden ansiosta vuoden synkeimmät viikot kuluvat kuin hups vaan.

Jos ei oma kipinä ole riittänyt unohtamaan jokapäiväistä arjen pyöritystä, niin onneksi lasten joulujännitys on tarttuvaa sorttia eikä sitä ole koronavirus laimentanut.

Odotukset koronajoulun osalta ovat toisaalta korkealla, koska niin moni varmasti jakaa haluni viettää sen mahdollisimman normaalisti. Toisaalta on aiemmista vuosista poiketen varauduttava myös suuriin pettymyksiin, joita toki joulu voi välillä tarjota muutenkin, mutta vuonna 2020 erityisesti.

Kaikista odotuksista, stressistä ja läheisten kaipaamisesta huolimatta toivon, että jokaisen joulu on niin hyvä kuin se vallitsevissa olosuhteissa voi olla. 

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottaja.

Lue lisää

Salia vai hyötyliikuntaa? –"Voimme valita, miten kehoamme käytämme tai pötköttää aina kun mahdollista"

Onneksi saamme juhlistaa ystävyyttä emmekä pakkojuhlia äklömakeaa rakkauden fiestaa

Kun puhelimeen pyydetään talon isäntää, panen kysyjälle jauhot suuhun yksinkertaisella lauseella

"Olen nyt kahdesti osunut kohdalle, kun kesken liikuntasuorituksen tuupertunutta on elvytetty"