Kolumni

Etelän eksotiikkaa Turussa!

Turun seudulle on kotiutunut kaksi uutta kasvilajia, lehtipuissa loisiva misteli ja allikoita keltaisin kukin koristava lammikki. Asettuminen kaupunkiympäristöön viittaa vahvasti siihen, että kasvit olisivat tulleet ihmisen mukana, mutta periaatteessa on mahdollista sekin, että ne olisivat saapuneet lintujen tuomina, misteli rastaiden ja lammikki vesilintujen matkassa.

Tulotapa ratkaisee niiden kohtelun. Jos ne ovat ihmisen tuomia, ne ovat hävitettäviä vieraslajeja. Jos ne ovat lintujen tuomia, ne ovat suojeltavaa luonnon monimuotoisuutta.

Kun ilmasto muuttuu, muuttuu elollinen luontokin. Maahamme on viime vuosikymmeninä saapunut satoja uusia hyönteislajeja ja muutama lintulaji. Koska ne tulevat itse lentäen, ne ovat suojeltavia.

Kaakkoisen maarajan yli on tullut myös muutama nisäkäs. Vuosikymmeniä sitten sieltä tuli supikoira. Ensin sitä tervehdittiin kiinnostavana tulokkaana, mutta nyt siitä on tullut vihattu eläin, joka yritetään saada kokonaan hävitettyä vaarallisena vieraslajina.

Ekologialtaan supikoira on jotakin mäyrän ja ketun väliltä. Se syö valtaosin pikkunisäkkäitä, hyönteisiä, lieroja ja kasveja, mutta myös raatoja ja linnunmunia, jos sattuu niitä löytämään. Nimenomaan linnunmunien syönti on se synti, joka saa luonnonsuojelijat ja metsästäjät yksissä tuumin vainoamaan supikoiraa.

Supikoiramme ovat peräisin venäläisistä turkistarhoista karanneista yksilöistä. Samalla tavalla rajan yli on nyt tulossa soopeli. Joutuuko se samanlaisen vainon kohteeksi? Soopeli on mahdollisesti kuulunut Suomen alkuperäiseen lajistoon satoja vuosia sitten. Nokia ja nois-alkuisten nimien on oletettu viittaavan soopeliin, joka tunnettiin nokinäätänä.

Entäs visentti sitten? Kannaksella käyskentelee jo muutama visentti, jotka on siirretty sinne etelämpää. On vain ajan kysymys, milloin visenttejä nähdään Suomen puolella. Onko se silloin hävitettävä vieraslaji? Vaikuttaako asiaan mitään se, että todennäköisesti sekä visentti että alkuhärkä laidunsivat Suomessakin joskus 6 000–8 000 vuotta sitten? Alkuhärkähän on sama laji kuin nauta eli lehmä, jonka röyhtäilyt uhkaavat ilmastoamme.

Kasvien tulo Suomeen omin voimin on vain paljon hankalampaa kuin eläinten. Suomen oloihin parhaiten sopeutuvat lajit ovat keskieurooppalaisia. Välissä on Itämeri, ja sen kiertäminen vie aikaa. Kestänee satoja vuosia, ennen kuin pyökki, valkopyökki, muratti tai saksanpihta ehtii tänne asti omin voimin.

Onko siinä mitään järkeä, että lajien arvo Suomen luonnon ja monimuotoisuuden kannalta arvioidaan pelkästään tulotavan mukaan?

Usein puhutaan tulokaslajeista kuin ne olisivat pahin luonnon suojelun ongelma. Eivät ne ole. On kyllä lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka tulokas – vuohi, rotta, sika, kissa, kettu – on aiheuttanut uudella kotiseudullaan lukuisten alkuperäisten lajien tuhon.

Suurin osa tulokaslajeista asettuu kuitenkin melko huomaamattomasti osaksi maisemaa. Usein tulokas löytää elintilaa vain ihmisen lähimmästä ympäristöstä, pientareilta, teollisuus- ja liikennealueilta, siis paikoilta, missä alkuperäinen lajistomme ei menesty. Kuinka moni lukijoista on mahtanut kiinnittää huomiota amerikanhorsmaan? Siitä on kuitenkin sadassa vuodessa tullut toiseksi runsain horsmalaji maan eteläpuoliskolla. Tai mitä haittaa on kanadankallioisesta, tahmavillakosta tai kissankidasta?

Niin tosiaan – ketoneilikka, päivänkakkara ja niittyjen kissankellokin ovat ihmisen tänne tuomia, siis vieraslajeja, vaikka ne ovatkin tulleet tuhat tai kaksi tuhatta vuotta varhemmin kuin lupiini.

Niin tosiaan – ketoneilikka, päivänkakkara ja niittyjen kissankellokin ovat ihmisen tänne tuomia, siis vieraslajeja.

Lue lisää

Vuorenkilvet eivät karkaa metsään

Myyjänä kepu, ostajana demarit, maksajana sinä

Varsinais-Suomessa ihmetellään, ketkä tuovat vesiin haitallisia vieraskaloja, "kuin pelaisi venäläistä rulettia Suomen luonnolla" – Oletko törmännyt nokkasärkeen, katkerokalaan tai aurinkoahveneen?

Vuorenkilpi, ärsyttävin vieraslaji