Kolumni

Villa seuraa porkkanaa, ei keppiä

Jos kotimaista raakavillaa halutaan lisää langan tuotantoon, on kuunneltava heitä, jotka sitä tuottavat.

Kesy lammaslauma seuraa mielellään kauraämpäriä tai leipäpussia. Lauma liikkuu oikeaan suuntaan, koska perillä odottaa palkinto. Kepillä huitomalla, huutamalla tai muutoin patistelemalla katras varmasti leviää. Tavoite sen saamisesta oikeaan suuntaan vaikeutuu ja hidastuu, pahimmillaan se käy mahdottomaksi.

Palkkio saa niin ikään suurimman osan ihmisistä toimimaan toivotulla tavalla. Se näyttäisi pätevän myös pieneen ja persoonalliseen tuottajajoukkoon, lampureihin.

Villan toimittaminen jalostettavaksi kehräämöihin on lisääntynyt tänä vuonna. Yhä harvempi tila hävittää villoja ja hyvä niin.

En usko, että syy muutokseen on vuosia jatkuneessa julkisessa paheksunnassa, että villaa hävitetään. Tuskin intoa on lisännyt myöskään tuottajien sättiminen villan huonosta lajittelusta tai kehräämöiden näkökulmasta huonoista rotuvalinnoista. Jos näin olisi, muutos olisi nähty jo aiemmin.

Ei pidä tietenkään unohtaa lampureita, joille villan hyötykäyttö on kunnia-asia. He ovat pitäneet kehruukoneet pyörimässä ja kotimaista lankaa fanittavien puikot heilumassa, vaikka korvaus siitä on ollut pieni.

Syy siihen, että aiempaa useampi lampuri jaksaa nyt lajitella villat ja toimittaa ne jalostukseen, on palkinnossa. Kuten ilman koiraa siirrettävä katras tarvitsee herkkunsa, ansaitsee myös villan tuottaja palkkionsa. Kerintä, lajittelu ja kuljetus vievät aikaa, josta on saatava korvaus. Lisäksi rahti maksaa, samoin kerinnän teettäminen ammattilaisella.

Jos kotimaista raakavillaa halutaan lisää langan tuotantoon, on kuunneltava heitä, jotka sitä tuottavat. Lampurien toiveissa toistuvat paremman tuottajahinnan lisäksi ostajan osallistuminen villan kuljetukseen tai sen kuluihin. Osa kaipaa ammattikeritsijöiden matkaan lajittelijaa, joka saman tien erottelisi jätevillan ja parhaimmillaan veisi myytävät villat mennessään. Näin lampurilta säästyisi kuljetuksen lisäksi varastoinnin vaiva ja tilan tarve.

Alueellisia villan keruupisteitä ja yhteiskuljetuksia on jo saatu vireille. Joillakin lampureista on käytössä paalain, jolla villa saadaan helposti kuljetettavaan pakettiin. Lajitteluun saa opastusta ja osa tiloista ottaa villan huomioon eläinjalostuksessa.

Suunta on hyvä mutta vyyhti monisäikeinen, ja vaikuttavia tekijöitä paljon. Toivottavasti kotimainen kehruukapasiteetti pysyy kehityksessä mukana ja kasvava raaka-ainemäärä saadaan tehokkaasti tuotteiksi.

Kysyntää riittää, sillä eettinen suomalainen lanka on kuin käsityöläisten superfoodia. Lankojen jälleenmyyjät ja neuleiden valmistajat kertovat, että lankaa tarvittaisiin enemmän kuin on saatavilla.

Valoisia uutisia ovat Pirtin kehräämön investointi Jämsän huopatehtaaseen sekä alan uudet pienemmät toimijat. Kotimainen, kiertotalouteen perustuva villapesulakin on jo kehitteillä. Pesulaa tarvitaan, jotta myös isojen erien koko jalostusketju pystyttäisiin hoitamaan Suomessa. Nykyisin osa villoista käy Englannissa pestävänä.

Mielenkiintoinen tekijä villapaletissa on Novita. Sen kehruukapasiteetti on muihin alan toimijoihin verrattuna valtava mutta kotimainen hankintaketju olematon.

Löytyykö suomalaista villaa kauniisti kehuvasta firmasta halua maksaa kotimaisesta raaka-aineesta tuontia korkeampaa hintaa ja nähdä hankintaan enemmän vaivaa? Vai jääkö Suomivilla-lanka erikoiseriksi, joita tehdään, jos raaka-ainetta helposti saadaan? Toivottavasti ei.

Lue lisää

Media: Korona pitää keritsijät naapurimaassa, joten australialaiset lammastilalliset etsivät keritsijöitä "epävirallisella huutokaupalla"

Lukijalta: Villavaatetta on vaikea löytää kauppojen ruttuisista keinokuituvaatetangoista – tarvitsemme muutoksen kerskakulutukseen

Lisää aitoja luonnonkuituja ja kierrätystä

Novitan Suomivilla-lankaa myyty parissa kuukaudessa 50 000 kerää – Kotimaan lankajätissä pähkäillään nyt, mistä kotimaista villaa saisi lisää