Kolumni

Hikikarpalot laukaisevat päänsisäisen myllerryksen – "Myös aivoille tekee hyvää välillä vaihtaa suuntaa"

"Kunhan jalat löytävät sopivan rytmin, ajatukset virtaavat omia polkujaan", toteaa kuntoilustaan nauttiva MT:n kolumnisti Eveliina Kutila.

Uuden vuoden kuntoilubuumi on jälleen alkamassa. Itsekin palailen pikkuhiljaa lenkkeilyrutiinieni pariin. Nimenomaan rutiinien, sillä huomaan hinkkaavani säännöllisesti samoja reittejä.

Reittivaihtoehtoja kyllä riittäisi niin kuntopoluilla kuin asvaltillakin, siitä ei ole kyse. Kyse on ennemminkin siitä, että aina samalle reitille suunnatessa voi jättää aivot narikkaan samalla, kun vetää lenkkarit jalkaan. Aina samoissa lenkkipoluissa on jotain samaa kuin siinä, että pukisi joka päivä saman mustan poolon päälleen.

Tutuilla reiteillä jalat kuljettavat varmasti oikeaan suuntaan, eikä eksymisen pelkoa ole, joten aivot voivat keskittyä muuhun. Kunhan jalat löytävät sopivan rytmin, ajatukset virtaavat omia polkujaan. Lapsiperhearjessa nämä ovat usein niitä hetkiä, kun parhaiten kuulee omat ajatuksensa.

Tasaisella vauhdilla edetessä syntyy jännä ilmiö. Pää tyhjenee kaikesta ylimääräisestä ajatustyön tuottamasta kuonasta, mutta samalla mieli tuottaa uusia ideoita ja ajatuksia. Istuvaa ajatustyötä tekevän päässä alkaa todellinen myllerrys, kun ensimmäiset hikikarpalot kohoavat otsalle.

Olen tylsän rutinoitunut myös musiikkivalintojeni suhteen. Kympin lenkille valkkaan korvanappeihini tietyn soittolistan, lyhyemmälle eri artistin. Totuus on, etten oikeastaan edes varsinaisesti kuuntele musiikkia lenkillä, sillä aivoni askartelevat ihan muita juttuja. Silti en osaa ilman luureja lähteä, sillä musiikki tarjoaa rytmin jaloille.

Usein käykin niin, että havahdun tietyissä kohdissa ajatuksistani, että kappas, vauhti on hyvä, tämä biisi tulee aina tässä kohdassa. Toisinaan taas joudun myöntämään, että vauhti on normaalia hitaampaa, sillä väärä biisi alkaa väärässä mutkassa.

Samanlaista pään tyhjennystä ja täyttymistä ei tapahdu salilla tai ryhmäliikunnassa. Jumppasalissa on keskityttävä koreografiaan ja painojen kanssa tekniikkaan sekä toistoihin. Tai no, pää kyllä tyhjenee omalla tavallaan, kun on pakko keskittyä muihin asioihin. Samanlaista uusien ajatusten virtaa vain ei tapahdu kuntokeskuksessa kuin rutiinilenkillä.

Välillä on toki ravisteltava lenkkeilytapoja. Reissun päällä se tapahtuu luonnostaan. Uudella paikkakunnalla liikkuminen on samalla maisemien katselua ja paikkoihin tutustumista. Silloin on pakko seurata ympäristöään, jotta löytää itsensä takaisin majapaikkaan. Näiden lomalenkkien tarkoitus onkin eri kuin kotimaisemissa tehdyt aivojen putsaukset.

Säännöllisin väliajoin on hyvä opetella uusia lenkkeilyrutiineja myös kotimaisemissa ja etsiä vaihtoehtoisia reittejä, joista tulee toistojen myötä vakkareita. Toisinaan uusien suosikkien löytymiseen joutuu kokeilemaan useampaakin vaihtoehtoa, mutta onneksi lopulta on aina sopivat löytyneet. Kunnon kehitys jää junnaamaan aina samoilla reiteillä kulkiessa, mutta myös aivoille tekee hyvää välillä vaihtaa suuntaa.

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottaja.

Lue lisää

Pikku porkkanakauppias äidille: "Riittävätkö säästöpossun rahat siemeniin?"

Toiveikkaasti kohti uutta vuotta: "Pakon sanelema onkin mahdollistanut vapauden omien tekemisten suhteen"

Koronavuoden joulu – isompi, odotetumpi ja stressaavampi kuin koskaan

Haikeana ja toisinaan hieman kadehtien seuraan sivusta kohtuullisten ja tolkun ihmisten elämää