Viisivuotias haluaa myydä porkkanoita. Ei niinkään rahasta tai intohimosta porkkanoihin. Yrittäjähenkisyys pulppuaa sisäsyntyisesti. Tämä into on johtanut moniin mielenkiintoisiin keskusteluihin.
”Äiti, rakennathan sen myyntikojun tosi pian, jooko?”
Kojun pitää olla valkoinen. Runko pystylautaa. Myyntitiski, tottakai. Punavalkoraidallinen markiisikatto, paremman puutteessa kuulemma katon saa tehdä laudastakin. Luukut olisi hyvä olla, että ne voi sulkea, kun myytävää ei ole. Tämän kivijalkakaupan luonnoksia olen saanut eteeni lukuisina yksityiskohtaisina piirustuksina.
Asiakasvirran logistiikkaakin on pohdittu, ja sijoittelulupaa. ”Voisiko se koju olla siinä postilaatikoiden kohdalla mutta meidän tontin puolella? Kun siihen kuitenkin pysähtyy niin moni hakemaan postia?”
Neljä postilaatikkoa omamme lisäksi onkin melkoinen suma. Pohtiva ääni iltasadun ja peittelyn jälkeen varmistaa: ”Voitko kuitenkin varuiksi kertoa kavereillesikin sitten siitä myyntikojusta?”
Lupaan ja toivotan uudelleen hyvää yötä.
Myyntiartikkelien saatavuus on aiheuttanut ankaraa päänvaivaa. ”Jos ne kypsyy vasta loppukesästä, mitä voin myydä alkukesästä?”
Ja lisätoiveita, muun muassa kasvihuone pitäisi rakentaa, että myytävät kypsyisivät nopeammin. Tai voisiko niitä kasvattaa keittiössä niin kauan kun maa on jäässä? Tai olohuoneessa. Entä vessa? Ja tietysti: ”Äiti, voitko auttaa minua niiden porkkanoiden kasvattamisessa? Maksavatko siemenet paljon? Riittävätkö säästöpossun rahat niihin?”
Lupaus oman kirjavan tuulihyrrän tuomisesta kasvimaalle, että kasvavat paremmin. Eihän sitä koskaan tiedä.
Hinnoittelu on ollut matikkanerolle viihdyttävää puuhaa. Jos yhdestä porkkanasta pyytäisi euron, olisiko se hyvä hinta? Äidin realismi sivuutettiin sujuvasti. Sitten viisi porkkanaa voisi myydä kolmella eurolla, olisipa se mahtava alennus, kaikki varmasti ostaisivat viisi! Mutta jos joku haluaisi ostaa viisituhatta, pitäisikö siitä antaa vielä alennusta ja entä jos sillä hetkellä ei olekaan viittätuhatta porkkanaa?
”Entä jos me ollaan juuri silloin uimassa, kun joku tulee ostamaan porkkanoita?”
Huoli pois muru, voimme jättää hinnaston ja kolikkolaatikon myyntikojulle. Tässä kohtaa laitoin mielessäni kädet ristiin ja päätin luottaa tämän potentiaalisen tulevaisuuden skenaarion ihmisten hyväntahtoisuuteen.
Maa on umpijäässä ja sää tuntuu luita myöten hyytävältä. Ajatusleikki kesän porkkanamaasta ja somasta myyntikojusta lämmittää. Vaikka lapsen into ei kestäisikään kesään asti, äiti lupaa istuttaa porkkanat silti.
Korjattu otsikosta kirjoitusvirhe 11.1.2020 kello 17.49.
Tilaajille
