Kolumni

Väkivalta vaanii liian lähellä

Vastuu on myös meillä äänestäjillä. Valtuustoihin ei kaivata öykkäreitä ja toisten halveksujia. Valtuustoihin ei kaivata henkilöitä, joiden käyttövoimana on viha.

Kuluvan viikon aikana suomalaisen politiikan kulttuurissa on tapahtunut paljon. Vaikka entisen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) pahoinpitelyn taustaa ei tiedetä, asia tuli julki otolliseen aikaan.

Yhdysvaltain kongressin valtausyritys on koko maailmalla mielessä. Viikonloppuna entinen pääministeri Antti Rinne (sd.) ennätti Uutissuomalaisessa ennustaa väkivallantekojen olevan mahdollisia myös Suomessa, ja Sipilän kokema väkivalta havahdutti suomalaiset oikean ja konkreettisen uhan eteen.

Väkivallan uhka nousi vahvasti esiin myös MT:n ja MTK:n vaalipaneelissa (11.1). Keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) muistutti, että sanojen ja tekojen välinen matka on lyhyt. Petteri Orpo (kok.) peräsi tiukasti lain kunnioittamista ja varoitti perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa populismin seurauksista.

Tiukimmassa sanaharkassa paneelissa olivat Halla-aho ja vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.). Ohisalon mielestä Halla-aho ei riittävän selvästi tuomitse kaikenlaista väkivaltaista radikalisaatiota. PS-pomo puolestaan arvosteli ankarasti Ohisaloa muun muassa ympäristöliike Elokapinaan liittyvien laittomuuksien sivuuttamisesta.

Ohisalo joutui tiukoille myös Ilta-Sanomien tentissä (12.1.), jossa hän vasta pitkän tivaamisen jälkeen suostui myöntämään ympäristöliike Greenpeacen kiipeilyn eduskuntatalon rakenteissa laittomaksi.

On huomattavan perusteltua vaatia kaikilta puolueilta selvää pidättäytymistä väkivallasta ja myös laittomuuksien hyväksymisestä.

Äärimaltillisuudelle olisi nyt vakavaa tilausta, mutta riittävätkö Capitol-kukkulan esimerkki ja kotimaisen kärjekkäiden ylilyöntien halpahintaisuus herättämään suomalaisen äänestäjän arvostamaan demokratiaa ja lakia?

Tällä hetkellä perussuomalaisten ja vihreiden välinen jännite jättää helposti maltilliset puheet varjoon.

Silti myönteistäkin viikon tenteissä tapahtui. Halla-aho torjui väkivaltaisen radikalisaation ja totesi puolueensa kunnioittavan vaalitulosta kaikissa oloissa. Ohisalo pahoitteli puolueensa varapuheenjohtajan Fatim Diarran taannoisia maaseutua halveksivia puheita.

Myös pääministeri Sanna Marin (sd.) pyysi anteeksi taannoista tviittiään, jossa arveli Juha Sipilän pääministerikaudellaan asettaneen oman lähipiirinsä edun koko Suomen edelle.

Nämä ovat sanoja oikeaan suuntaan.

Vaara ei ole kuitenkaan ohi.

Ministerit, kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut tarvitsisivat suurempaa suojaa väkivaltaa ja vihapuhetta vastaan. Niin arvostettavaa työtä he tekevät.

Erityisesti parin kuukauden päästä suomalaisiin kunnanvaltuustoihin pyrkivien on voitava tehdä työtään kuntalaisten hyväksi ilman pelkoa some-häirinnästä, henkisestä väkivallasta tai pahoinpitelyn pelosta.

Vastuu on myös meillä äänestäjillä. Valtuustoihin ei kaivata öykkäreitä ja toisten halveksujia. Valtuustoihin ei kaivata henkilöitä, joiden käyttövoimana on viha.

Yhdysvallat joutuu Capitol-kukkulan tapahtumien jälkeen etsimään demokratiansa perusteita ja kansakuntansa yhtenäisyyttä uudelleen.

Myös Suomi on oman testinsä edessä. Sen läpäiseminen on meidän jokaisen etu.

Lue lisää

Orpoa syytetään suotta

Keskustan Saarikko: "Kemin kaltaiset investoinnit ovat enemmän kuin tervetulleita, ja toivon totisesti, että kaikki hallituspuolueet ajattelevat näin"

Muisti maaseudusta palailee pätkittäin

Orpo: En voi sietää eripuran kylvämistä oman profiilin nostamiseksi – kokoomusjohtajan mukaan sekä konservatiivi että liberaali kyllä mahtuvat puolueeseen