Silläkin uhalla, että joudun kelvottoman kansalaisen maineeseen, paljastan todelliset ajatukseni: olen ollut maaliskuusta lähtien sitä mieltä, että korona on lähinnä median, poliitikkojen ja asemaansa korostavien terveysviranomaisten lietsomaa hysteriaa ja populistista teatteria.
Missä se korona luuraa? En ole törmännyt mihinkään koronaan, en edes tunne sitä sairastaneita.
Kuitenkin koronarajoitusten takia jouduin keväällä lomautetuksi, ja ravintola-alalla työskentelevä vaimoni kärsii työttömyydestä tälläkin hetkellä. Lapsiltani on yritetty varastaa koulunkäynti ja tulevaisuus.
Kansainvälisestikin tunnustusta saanut hyvä koronatilanteemme ei ole niinkään hallituksen kuin Suomen harvan asutuksen ja etäisyyttä arvostavan kulttuurin ansiota. Silti hallitus on perussuomalaisten kannatuksen pelossa säikytellyt kansalaisia valmiuslailla ja muilla ”kovilla toimilla”. Tykillä on jympsytetty kärpästä.
Kaikkein typerin tempaus oli Uudenmaan rajojen sulkeminen. Olen maakuntamies ja ylpeä uusmaalaisuudestani. En ole antanut anteeksi sitä, että esimerkiksi alle kymmenen viikkotartunnan maalaiskunta Nurmijärvi on leimattu pohjoisemmassa Suomessa lähestulkoon katastrofialueeksi, koska joissakin Itä-Helsingin ja Espoon keskuksen maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä on havaittu keskimääräistä enemmän tartuntoja.
Tulisitte käymään meidän kotonamme ”HUS-alueen” sydämessä ja katsomaan, kuinka ikkunasta näkyy pelkkää impivaaralaista metsää ja peltoa.
Yllättävän moni on yksityisviesteissä tunnustanut olevansa kanssani samaa mieltä, mutta he eivät kehtaa tunnustaa sitä julkisesti, koska pelkäävät leimautuvansa mielipiteineen vähemmistön edustajiksi.
Edellä olevat, ehkä kärkevähkötkin mielipiteet sopivat yksittäiselle ihmiselle. Niistä ei voi kuitenkaan tehdä yleistä ohjenuoraa, koska ihmisten elämäntilanteet ja mahdollisuudet viruksen välttelyyn ovat erilaisia.
Jos yksittäiset ihmiset lähtevät sinne tänne reissuun tai kavereita tapaamaan, siitä tuskin aiheutuu suurta haittaa. Mutta jos suuret joukot ihmisiä pakkaantuvat yhteen paikkaan, riskit kasvavat. Siksi tietynlaiselle moralisoinnille ja yhteisölliselle kurinpidolle on paikkansa.
Ehkä paras lääke koronaa vastaan on se, mikä on muutenkin Suomen menestystekijä: hajautettu yhteiskuntarakenne. Kun meillä on yllin kyllin tilaa ja vapaa yhteiskunta, miksi kaikkien pitäisi aina ahtautua samaan läjään tekemään samoja asioita samaan aikaan?
Kirjoittaja on perheenisä, Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja ja luontokuvaaja Nurmijärveltä. Hän tarkkailee joka toinen viikko palstalla suomalaista yhteiskuntaa.
