Kolumni

Koronatunnelin päässä kajastava valo luo toivoa

Pistetty rokotus kerrallaan olemme ottamassa askelia kohti elämää, jota eivät varjosta rajoitukset ja niiden jatkuvat muutokset.

Koronarokotusten alkaminen on herättänyt toivon siitä, että pandemian jälkeinen elämä on tulossa. Ehkä se häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Jos hyvin käy, koronatunnelin päässä kajastava valo pääsee täyteen hehkuun ehkä jo tämän vuoden aikana.

Kliseisesti voisi sanoa, että hitaasti mutta varmasti pistetty rokotus kerrallaan olemme ottamassa askelia kohti elämää, jota eivät varjosta rajoitukset ja niiden jatkuvat muutokset. Olemme menossa kohti olotilaa, jossa taudin uhka ei leiju perässä jokaisella kauppareissulla.

Koronarokotusten pistäminen on alkanut kangerrellen, mutta jo pelkkä niiden alkaminen on nostanut esiin uudenlaista toivoa tulevasta. Tämä poikkeuselämä ei tule jatkumaan ikuisesti, vaikkei kukaan vielä lopullista päättymispäivää osaa sanoakaan.

Toivo on herättänyt haaveilemaan normaalista elämästä. En varmasti ole ainoa, joka säännöllisin väliajoin haaveksii rajoitusten, maskien ja jatkuvan käsidesin lotraamisen jälkeisestä maailmasta. Iltapäivälehden mukaan moni julkkiskin on jo suunnitellut, mitä tekee ensimmäiseksi, kun tämä on ohi.

Itse olen myös tehnyt suunnitelmia ajatuksella, että jotakuinkin normaali elo palaa. Konsertteja, mökkiviikonloppuja, kotimaan matkoja, näitä uskaltaa jo haaveilun sijasta konkreettisesti suunnitella. Ihan varovaisesti uskalsin jopa surffailla netissä ulkomaan rantalomakohteita. Tämän haaveen kanssa olin sen verran realisti, etten vielä miettinyt minä vuonna palmun alla olisimme.

On helpompaa jaksaa neljän seinän sisällä etätöissä, kun on tulevaisuuden suunnitelmia. Ne valavat henkilökohtaista uskoa siihen, että normaali palaa vielä joskus. Kaikissa haaveissa ja suunnitelmissa keskeisenä lähtökohtana on, että ne voi toteuttaa niin kuin silloin ennen. Ei mitään poikkeusjärjestelyjä, ei maskipakkoa, ei turvavälejä.

Toinen voisi sanoa, että on turhaa järjestellä mitään kiveen hakattua vielä lähiviikkoja pidemmälle. Meille toisille unelmointi on keino selvitä ja jaksaa.

Suunnitelmat ja haaveet antavat kiintopisteen tämänhetkisessä epämääräisessä tilanteessa, jossa kaikki voi muuttua nopeastikin. Loppukesäksi hankitut konserttiliput ovat selkeä rasti kalenterissa. Määräpäivä, josta joku muukin uskoo, että tilanne on muuttunut paremmaksi. Toivoa antamaan ei riitä enää epämääräisesti se, että sitten joskus kaikki palaa normaaliksi.

Toisin kuin vajaa vuosi sitten pandemian räjähdettyä, nyt sentään uskaltaa haaveilla ja suunnitella. Viime kevät meni alkushokin jälkeen lähinnä päivästä toiseen eläen, järjestelemättä ja uneksimatta sen vakavammin mitään seuraavaa viikonloppua pidemmälle.

Toivoa siis ehkä on ilmassa tai sitten vain haluan vahvasti uskoa niin. Toisaalta onko väliä kummin asia on, jos se auttaa sietämään päivästä toiseen puuduttavan samanlaisena toistuvat viikot.

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottaja.

Lue lisää

Etäkouluhämmennys hiihtoloman kynnyksellä Pirkanmaalla: lapset lähettiin lomalle luulossa, että koulu jatkuu etäopetuksena – koronanyrkki päättikin toisin

Maailman koronakuolemien määrä nousi jo yli 2,5 miljoonaan – Pfizerin ja Biontechin rokotteen säilyvyydestä hyviä uutisia

Yläasteet ja toinen aste etäopetukseen maaliskuussa, myös ravintoloita ollaan sulkemassa kolmeksi viikoksi – rajoitukset eivät koske Kainuuta, Keski-Pohjanmaata, Pohjois-Karjalaa ja Pohjois-Savoa

Valtiovarainministeri Vanhanen: Ihmisten kohtaamiset pitää saada vähemmäksi kuin viime keväänä