Kolumni

Kun puhelimeen pyydetään talon isäntää, panen kysyjälle jauhot suuhun yksinkertaisella lauseella

Monella naisella maallemuuton esteenä on pelko pärjäämisestä, kirjoittaa Sari Hyvärinen.

"Mitäs sun lauantaihin kuuluu?" -viestiin vastasin ihan rehellisesti: normisettiä. Lumenluontia, puusavottaa, Jäspin lämmitystä. Kohta pääsee laittamaan kiukaaseen tulet ja rentoutumaan saunan lämpöön. Saamani vastaus noudatti odotettua linjaa: ”ai, sen lisäksi että oot kaunis, sulla on munat”.

Monella naisella maallemuuton esteenä on pelko pärjäämisestä. Omakotitalossa asumiseen liittyy paljon tekemistä, joka on perinteisesti mielletty miesten hommiksi. On lumityötä ja nurmikonleikkuuta. Puiden kaatamista, klapihommia ja talon lämmitystä. Niiden naisten juttujen – kodin siivouksen, pyykkihuollon ja ruoanlaiton – lisäksi.

Ison osan työstä voi teettää ostopalveluina. Pelkään moottorisahaa, joten maksan ilomielin järeämpien näreiden kaadosta. Pienemmät puut kaadan itse käsisahalla. Polttopuiden pilkkominenkin on enemmän tekniikka- kuin voimalaji.

Lumenluonnissa, kuten monessa muussakin puuhassa auttaa, kun tekee hommat fiksusti. Vähemmän valkoista kolaan ja useammin lumitöitä niin taakka ei ole kerralla liian raskas.

Kesäiset nurmikko-operaatiot voi niin halutessaan jättää vaikka robottiruohonleikkurin tehtäväksi. Talon tekniikkakin on teetettävissä nappia painamalla toimivaksi. Itselläni siintelee haaveissa vesi-ilmalämpöpumppu.

Elämästä voi tehdä vaikeaa tai helpompaa missä tahansa ympäristössä. Omasta asenteesta ja mielen avoimuudesta on kiinni melkoisen moni asia. Ei elämä kaupungissa mitenkään pulmatonta ole sekään, siellä vain vallitsevat osin erilaiset lainalaisuudet.

Maalla hyvin todennäköisesti tuntee suuren osan ruokakaupassa vastaan tulevista kasvoista. Tuttuus tuokin turvaa ihan eri tavalla kuin kaupunkiympäristössä, jossa voi asua monta vuotta laatikossa tietämättä edes seinän takana elävän etunimeä.

Vanhat mallit istuvat kuitenkin tiukassa. Katto-, ikkuna- ja putkitöitä kaupittelevat kysyvät järjestään miestä puhelimeen tai pihalle. Kerron heille, että puhuvat paraikaa talon isännän kanssa. Tässä kohtaa monella meneekin konseptit sekaisin. En ole mikään kehonrakentaja tai puhu möreästi.

Viimeisen vuoden etätyöaalto on tavoittanut suuren osan myös meistä naisista. Yhä useampi uskaltaa haaveilla maallemuutosta vihdoinkin mahdollisena vaihtoehtona. Omaa idyllistä mielikuvaa elävästä tulesta, villasukista ja leppoisammasta elämänrytmistä pohditaan monissa some-ryhmissä. Kysytään, pärjäisinkö.

Vastasin lauantai-illan viestiin: ”ei kun lapio, lumikola, saha ja kirves”. Ja ymmärsin, että kehuksi kommentti oli tarkoitettu. Some-ryhmässä kysyjälle kirjoitin: kyllä, hyvin todennäköisesti.

Kirjoittaja on elävä esimerkki siitä, että maalla asuminen onnistuu myös naisilta.

Lue lisää

Kotitöiden excelöinti voi tehdä onnelliseksi – "Pyykinpesu lapsiperheessä ei ole vain sitä, että tungetaan likaiset vaatteet pyykkikoneeseen ja laitetaan kone päälle"

Miksi kouluissa tuetaan vain keskiarvoa heikommin, ei paremmin osaavia?

Syksyn perunateatterit alkoivat pyöriä eikä tästä selviä kuin yksi peruna kerrallaan

Päiväunille? "Eihän sitä nyt keskellä päivää kehtaa makkuuttaa!"