Kolumni

Suomalaiset hakkasivat metsänsä yksinkertaisesta syystä – pysyäkseen hengissä

Suomi ei ole muita parempi – Suomi ja suomalaiset ovat tuhonneet luonnonmetsänsä 300:n viime vuoden aikana. Lienee tuttu viesti? Syy metsien käyttöön lienee sama kuin muuallakin – näin pysyttiin elossa ja oltiin olemassa!

Kaskiviljely antoi leivän 1500-luvulta alkaen. Leipä ei ollut kovin leveä. 1690-luvun suurina nälkävuosina jopa kolmannes suomalaisista kuoli nälkään, vielä 1860-luvun katovuosina liki 10 prosenttia.

Ei mikään ihme, että 1800-luvun puolivälissä valtionmies Snellman lausui: ”On eduksi koko maalle, jos metsät hakataan mahdollisimman tarkasti pois. Siellä, missä metsä vallitsee, vallitsee myös kurjuus, tietämättömyys ja raakuus.”

Kun metsille ja puulle tuli teollistumisen ansiosta taloudellista arvoa ja ne alkoivat elättää, metsätalouden kestävyyteen, ja nimenomaan taloudelliseen kestävyyteen, alettiin kiinnittää huomiota.

Valitettavasti ekologinen tai ilmastollinen kestävyys ei olisi elättänyt esi-isiämme!

Metsäluonnon monimuotoisuus nousi tietoisuuteen vasta 1980-luvulla. WWF:n historiikki kertoo: ”1990-luvulla eliölajistomme uhanalaisuudesta ja sen syistä saatiin paljon lisää tietoa. Viime vuosikymmenet harjoitettu metsätalous osoittautui pääsyyksi monien metsissä elävien lajien ahdinkoon."

Uuteen tietoon reagointiin varsin nopeasti: ensimmäinen moderni luonnonsuojelulaki ja metsälaki, jossa monimuotoisuus oli mukana, tulivat voimaan 1997.

Metsiä on siis käsitelty ja käytetty aktiivisesti liki 500 vuotta, mutta metsäluonnon monimuotoisuus ja ekologinen kestävyys on ollut mukana 30 vuotta. Ilmastokestävyys vielä tätäkin lyhyemmän aikaa.

Mutta tuon 30 vuoden aikana on pistetty töpinäksi!

Lainsäädäntö on luonut pohjan luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Suomen metsien suojelupinta-ala on 1980-luvun alusta viisinkertaistunut. Etenkin tiukasti suojeltujen metsien osuus on erityisen suuri.

Maamme metsäpinta-alasta 9 prosenttia on tiukasti suojeltua, mikä on Euroopan mittakaavassa merkittävä osuus, ja suojelupinta-ala kasvaa jatkuvasti.

Lainsäädäntö on kuitenkin vain yksi osa tekemisestä. Metsäsertifiointi on tuonut talousmetsien luonnonhoidon Suomessa osaksi arkimetsänhoitoa 1990-luvun lopulta lähtien.

Sertifioinnin lisäksi talousmetsissä tehdään paljon muuta esimerkiksi turvemaiden vesiensuojelussa, lehtometsien luonnonhoidossa sekä lahopuun lisäämisessä talousmetsissä.

Mutta kun tämä työ aloitettiin metsien käytön historian näkökulmasta aivan äskettäin, tekemistä ja tutkittavaa riittää. On aivan varmaa, että kun metsätalouden historiaa kirjoitetaan vaikkapa 50 vuoden kulututtua, ihmetellään 2020-luvun tekemisiä ja vähäistä tietämystä. Tämä koskee niin ekologiaa kuin taloutta.

Ja lopuksi, jotta totuus ei unohtuisi. Vaikka emme enää käytä metsiä pysyäksemme hengissä, elämme edelleen metsistä!

Kirjoittaja on MTK:n metsäjohtaja.

Ekologinen tai ilmastollinen kestävyys ei olisi elättänyt esi-isiämme.

Lue lisää

Leif Schulman haluaa lisää luonnonmetsiä suojeluun

Olemme kuulemma käyneet ilmastovaalit – metsät sitovat yli 80 prosenttia kasvihuonepäästöistä, silti niitä ei mainita budjetissa

Paperin ongelmat painavat puukaupan näkymiä – Itävallasta kuuluu ei-toivottu viesti

Metsäneuvosto koolle vastavetona ympäristöministeriön elvytystyöryhmälle – MTK:n Hakkarainen: "Metsäsektori on avainroolissa taloudellisesta taantumasta noustaessa"