Kolumni

Kauas vai lähelle kouluttautumaan?

Opiskeluaika on monesti melko ainutlaatuinen vaihe elämässä. Se, millaiseksi aika muodostuu, riippuu monesta tekijästä.

Itse muistan vuodet maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Helsingin Viikissä antoisina. Opiskelu oli paljon enemmän kuin olin osannut kuvitella.

Pienellä paikkakunnalla kasvaneena vierastin muuttoa Helsinkiin. Pääkaupunki tuntui liian suurelta, vieraalta ja hesalaiselta. Matkaa sinne oli kotipaikkakunnalta kuitenkin vain noin 2,5 tuntia. Muutto kymmenen hengen solu­asuntoon yliopiston nurkan taakse tuntui sekin melkoiselta riskiltä, mutta osoittautui pian loistavaksi ratkaisuksi. Latokartanon opiskelijakylästä löytyi aina seuraa lenkille, ruuanlaittoon, juhliin sekä tutustumaan pikkuhiljaa myös kaupunkiin. Vanhemmat opiskelukaverit jakoivat auliisti parhaat vinkkinsä niin tenttitärpeistä kuin elämästä muutenkin.

Olin Helsinkiin muuttaessa 20-vuotias. Lukion kävin samalla paikkakunnalla kuin yläkoulun. Harkitsin myös erikoislukiota ja muuttoa tunnin matkan päähän. Salaa ihailin heitä, jotka osasivat jo 16-vuotiaina valita alansa ja suunnatta ammattiopintoihin. Omat suunnitelmani eivät olleet kovinkaan selviä 9. luokan päättyessä, ja muuttuivat vielä lukion jälkeenkin.

Kotiseutu vei lukiota valitessa voiton, eikä se ole harmittanut lainkaan. Kotona asuvana lukiolaisena energiaa riitti esimerkiksi kylän nuorempien harrastuksien ohjaamiseen. Yläkoulusta tuttu ystäväjoukko hitsautui entistä tiiviimmäksi ja koulukin sujui.

En tiedä, kuinka valmis olisin ollut muuttamaan kotoa kolme vuotta aikaisemmin. Ehkä sekin olisi sujunut, mutta ei välttämättä. Kaikille muutto alaikäisenä pois vanhempien luota ei sovi. Uusi itsenäinen elämä voi tuntua turvattomalta, vapauden huuma voittaa opiskelu­innon (hetkittäin niin taisi kyllä käydä Viikissäkin) tai oman arjen hoitaminen viedä liikaa voimia.

Riskistä huolimatta kaikki eivät voi valita. Toisen asteen koulutusta tarjoavat oppilaitokset, niin lukiot kuin ammattioppilaitoksetkin, harvenevat vuosi vuodelta. Yhä useamman on muutettava pois kotoa yläkoulun jälkeen, halusi tai ei.

Vielä ei tiedetä, kuinka suuri rooli etäopiskelulla on koronan jälkeen. Parhaimmillaan se tarjoaa vapautta ja vaihtoehtoja, pahimmillaan opiskelija putoaa kyydistä ilman lähiyhteisöä.

Harvaan asutun maaseudun verkosto on nostanut yhdeksi kuntavaaliteemoistaan koulutuksen. Toisen asteen koulutuksen tarjoaminen kattavasti eri puolilla maata antaa monelle nuorelle mahdollisuuden opiskella ammattiin kotona asuen. Lähi­lukioissa kurssitarjonta voi olla isoja lukioita suppeampaa, mutta opetus ja muu opintojen ohjaaminen ehkä yksilöllisempää. Monesti pienet lukiot hämmästyttävät vertailujen kärkipäässä. Bonuksena pienessä opinahjossa voi päästä osalliseksi voimaannuttavasta yhteisöllisyydestä.

En usko, että kenenkään menestys on kiinni siitä, onko ensimmäinen opiskelupaikka suuressa vai pienessä oppi­laitoksessa. Tärkeintä on, että se paikka löytyy ja tuntuu hyvältä.

Toisen asteen koulutuksen tarjoaminen eri puolilla maata antaa monelle nuorelle mahdollisuuden opiskella ammattiin kotona asuen.

Lue lisää

Opetus on vaaliteema

Kaikkien peruskoulun päättävien on haettava jatko-opintoihin – yhteishaku alkaa huomenna

Mistä löytyisi mediaseksikäs puutarhajulkkis innostamaan nuoria ammattimaisiksi multapeukaloiksi?

Nurmeksessa ei ole opetusmaatilaa – kiitos paikallisten maataloustuottajien, opiskelijat opiskelevat alan töitä harjoitustiloilla ja työssäoppimispaikoissa