Kolumni

Bryssel ei tunne saati kunnioita Suomea – omat europoliitikkomme ovat siinä epäonnistuneet surkeasti

Kun Ilon laulu oli laulettu, EU-arki on ollut karua kyytiä ­naiivinrehelliselle Suomelle, kirjoittaa Pekka Ervasti.

EU:n selvityksen mukaan kuusi kymmenestä suomalaisesta katsoo, että Euroopan unioni kehittyy väärään suuntaan. Samankokoisen porukan mielestä Suomen ääni ei Brysselissä kuulu. Lukemat ovat EU:n korkeimpia.

Minulta ei kysytty, mutta olisin kai vastannut samoin.

Kansanäänestyksessä kannatin jäsenyyttä. Ahdistava suomettumisen aika oli muistissa ja odotukset eurooppalaisesta ihanneyhteisöstä korkealla. Päästäisiin hienoon klubiin.

Kun Ilon laulu oli laulettu, EU-arki on ollut karua kyytiä naiivinrehelliselle Suomelle.

Kampanjavaiheessa jopa lupailtiin, että Suomi olisi nettosaaja. Niin ei tietenkään käynyt. Sen suomalaiset – tuo Euroopan onnellisin kansa – ehkä nipin napin ymmärtävätkin.

Pölhöt direktiivit, kankea byrokratia, EU-eliitin hulppeat edut ja loputon, poliittinen sähellys ovat sen sijaan muodostuneet kestovitsiksi.

Suomi on EU:n periferiaa, jonka kulttuuria, perinteitä ja erikoispiirteitä Bryssel ei tunnu tuntevan saati kunnioittavan. Omat europoliitikkomme ovat tässä suhteessa epäonnistuneet surkeasti.

EU:n leka on lyönyt erityisen raskaasti maaseudun elinkeinojen harjoittajia, maa- ja metsätaloutta.

Oma tirkistysluukkuni EU:n pölhöpäisyyteen on metsästys- ja kalastus, satojentuhansien suomalaisten harrastus ja iki­aikainen tapa nauttia luonnosta ja sen sadosta.

Etelämpänä Euroopassa, jossa jokamiehen oikeudet ovat tuntemattomia ja laajat metsät parturoitiin jo roomalaisaikana, rauhoitellaan omaatuntoa museoimalla unionin reuna-alueet paikallisväestön hyötykäytön ulkopuolelle. Susi, hylje tai vaikkapa valkoposkihanhi ovat söpöjä elämyseläimiä, joiden kannan säätely on tehty äärimmäisen hankalaksi, vaikka haitat ja vaarat ovat näkyvissä.

Nyt valmistellaan Suomen lainsäädäntöön direktiiviä, jonka päätarkoitus on saada pois valtameriä ja rannikoita saastuttavat kaupallisten kalastajien muoviset trooliverkot ja liinat. Suomeen sovellettuna se tarkoittaa, että täkäläiset uistinvalmistajat joutuvat maksamaan jokaisen siiman pätkän keräyksen sunnuntaikalastajan jäljiltä.

EU:n ulkopuolisia nettikauppiaita lisäkustannus ei tietenkään rasita. Korona-aikana tämmöiset EU-järjettömyydet menevät eduskunnan läpi hulahtamalla.

Siimanpätkät ovat kuriositeetti isompien EU-typeryyksien sarjassa. Nyt väitellään satojen miljardien koronaelvytyspaketista, jonka yhteydessä Suomi tietenkin maksaa enemmän kuin saa. Velkojen yhteisvastuullisuuden ja liittovaltion haamu nostaa päätään.

Näistä asioista ei päätetä kunnanvaltuustoissa, mutta kuntavaaleihin ne vaikuttavat aivan varmasti.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Lue lisää

Kalastus ei kaipaa uusia maksuja

Suomi on hetken EU:n ytimessä

Eurobarometri: Yli 60 prosenttia pitää EU-jäsenyyttä hyvänä asiana

Kenestä seuraava presidentti? Tuoreilla gallupeilla on arvoa, nimittäin viihdearvoa