Kolumni

Palaako meillä ulkomainen hake?

Keski-Euroopan laajat metsätuhot tarjoavat edullista polttopuuta meidän talvipakkasillemme.

Kyllä palaa. Mutta ei ihan niin massiivisesti kuin uutisotsikoista voisi päätellä.

Hakkeen tuonti on kasvanut 14 prosenttia, kun verrataan tilannetta tammi–marraskuussa vuosien 2019 ja 2020 välillä. Tämän talven tiedot saadaan vasta viiveellä. 

Edeltävien vuosien aikana tuontihakkeen osuus metsähakkeen energiakäytöstä on kasvanut vajaasta kymmenestä prosentista kahteenkymmeneen. Samaan aikaan metsähakkeen käyttö energiantuotannossa on ollut kasvusuunnassa.

Pitkän aikaa turve on ollut haketta edullisempaa. Parhaillaan hintaero on kääntymässä toisin päin. Näin kertovat Energiateollisuuden keräämät tilastot.

Turpeen hinta on noussut etenkin päästökaupan vuoksi. Päästöoikeuden hinta on kohonnut vuosikausien alhaiselta alle 10 euron tasolta nykyiseen noin 25 euroon, jopa yli 30 euroon, hiilidioksiditonnilta. On todennäköistä ja päästöjen vähentämiseksi toivottavaakin, että hiilidioksidipäästöjen hinta pysyy korkealla tasolla.

Myös hallituksen päättämä turveveron korotus nostaa turpeen hintaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin päästöoikeuksien hinnannousu. Ilman veronkorotustakin päästöoikeuden hinnan kohoaminen olisi tehnyt turpeen poltosta kalliimpaa metsähakkeeseen verrattuna. 

Turpeen energiakäyttö on 2000-luvun huippuvuosista laskenut hieman ja sen loppuminen on ollut ennustettavissa jo pitkään. Sinänsä alalla ja toimijoilla on ollut aikaa varautua.

Muutos vaikuttaa nyt kuitenkin olevan erityisen nopea. EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston tuet tulevat todellakin tarpeeseen, jotta korvaavia työ- ja elinkeinomahdollisuuksia voidaan luoda.

Outoja ihmeellisyyksiä kokonaisuuteen mahtuu. Esimerkiksi se, että energiapuu suomalaisista metsistä ei välttämättä kiinnosta. Kyselin metsänhoitoyhdistyksen kautta ostajaa metsäautotien päälle taipuville puille. Ei löydy.

Hakkuualoilta urakointia toki tehdään ja metsähaketta paikallisiin lämpölaitoksiin toimitetaan, mutta yksittäisten pienehköjen kohteiden korjuu ei ole kannattavaa.

Keski-Euroopan ja Ruotsin laajat metsätuhot tarjoavat juuri tällä hetkellä edullista polttopuuta meidän talvipakkasillemme. Toisaalta lämpölaitokset haluavat varmuuden siitä, että polttoainetta on varmasti saatavilla ja siksikin ostavat hakelasteja maan rajojen ulkopuolella.

On huolehdittava siitä, että hakkeen tuonti ei ole pitkän tähtäimen ratkaisu Suomen energiamurrokseen. Samoin siitä, että polttokattiloihin päätyy jalostusarvoltaan muualle kelpaamaton tavara ja että sen tuotantoketju on aina kestävä.

Energiantuotannossa on tapahtumassa iso murros, joka on päästöjen vähentämiseksi erittäin tarpeellinen. Mutta samalla sen tulee olla hallittu ja kohtuullinen.

Metsähake korvaa turvetta tulevina vuosina. Samaan aikaan on tähdättävä siihen, että polttaminen kokonaisuudessaan – myös hakkeen – vähenee. Lämmönlähteitä on syytä etsiä laajasti esimerkiksi biokaasusta, lämpöenergian varastoinnista, geotermisestä energiasta, vedystä ja hukkalämpöjen hyödyntämisestä.

Nämä eivät ole mitään näpertelyä, koska erilaisten hukkalämmön lähteiden tekninen potentiaali on jopa 35 TWh. Se vastaa kaukolämmön arvioitua tuotantoa kokonaisuudessaan vuonna 2050. Täysin hukkalämmöillä pirttimme eivät varmaan tulevaisuudessakaan lämpiä, mutta hukkalämpöjen potentiaali on merkittävä.

Niinpä ennen uusia kattilainvestointeja pitääkin aina selvittää kaukolämmön tuotannon kokonaisuus ja esimerkiksi lähistöllä sijaitsevien hukkalämmönlähteiden potentiaali ja hyödynnettävyys. 

Kirjoittaja on vihreän puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja.

Lue lisää

Turpeen alasajosta kiihtynyt polttohakkeen tuonti harmittaa MTK:ta

Ministerit Vekaranjärven venäläisestä hakkeesta: Turvallisuus varmistettu, tuontia ei voi syrjiä

Venäläinen hake lämmittää Vekaranjärven varuskuntaa Kouvolassa

"Jatkossa käytetään entistä enemmän kivihiiltä, öljyä ja venäläistä haketta", Sari Essayah ennustaa turpeen nopeasta alasajosta