Kolumni

Valkeaa unelmaa – vai pahinta painajaista?

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana.

Lunta ja talven tuloa odottelen jo marraskuun alussa. Toivon että vähän edes pakastaisi ja räntäsade tippuisikin hiutaleina maahan.

Mutta ei, ei sieltä valkoista tule. Marraskuu pysyy harmaana kuin haiseva vainaja. No jospa joulukuussa pärähtäisi! Tulisi oikein kinostamalla ja saisi joulun tuntumaan joululta. Mutta ei. Maa pysyy mustana, tai oikeastaan vehreänä puutarhan vihertäessä ja rukiin kasvaessa pellolla.

Vihreä joulu tuntuu inhottavalle, vesisateessa kuusen haku ja joululaulujen veisaaminen eivät tunnu oikein miltään.

Sitten se tapahtuu, tammikuun yhdentenätoista päivänä. Ensimmäinen hiutale tipahtaa hiljaa leijaillen pihaan, kaverit tulevat pian perässä ja kohta pihaa koristaa neitseellinen valkoinen matto. Rasat ja kintaat putoilevat maahan yhä sakeammin.

Lähden kävelylle kylätielle, missä mikään kulkuneuvo ei ole vielä rikkonut taikaa. On lumoavaa kävellä otsalampun valossa tuulettomana iltana ja tuntea kuinka valon hiutaleita tippuu hiljaiseen maahan. On kuin pehmeässä untuvassa kävelisi kohti lisääntyvää iloa, taivaan valkoista valoa.

Odotettu vieras saapui. Suomalainen tarvitsee valkoisen talvensa ja kirpakkaat pakkasensa, muuten meiltä puuttuu vuodesta jotakin.

Aamulla herätessä lunta on kertynyt kymmenisen senttiä. Kolaan pihaa innoissani. Tämä se on hyvää hyötyliikuntaa. Illalla voisi käydä lähimaastossa, jos vaikka Veikko olisi tehnyt ladut majalle.

Seuraavana iltana lunta tulee lisää, nyt tuulen kanssa. Aamulla kinos on nietostunut portaitten eteen, niin ettei meinaa saada ovea auki. Lumi on kovaa ja hikihatussa lapioin sitä edellisten lumien päälle.

Hiihtämään ei enää jaksa mennä, sen verran ihmeissään lihakset ovat uudesta urheiluharrastuksesta.

Pienen pieni pakkaslumihiutale laskeutuu illalla ­nenän päälle, nuolaisen yhden ja toivon, ettei kauheasti sataisi. Portaita saa kuitenkin lakaista jokaiselle pihakäynnillä, ja aamulla peitettä on kymmenisen senttiä. Kolaan pihan ja huomaan että tuuli on yltymässä. Iltapäivälehdet kirkuvat Siperian lumitykistä ja valtavasta puhurista. Liioittelevat, kuten aina.

Aamulla emme saa ovea auki ja emännän auto jää kiinni lumikinokseen. Lunta on pyryttänyt melkein metrin triivun keskellä pihaa. Otan tuota helvetillisen kokoista valkoista massaa auton pohjan alta ja yritän nytkyttää koslaa eteenpäin. On pakko kaivaa reitti, jotta voi päästä vauhdilla auraamattomalle tielle ja kohti työpaikkaa.

Jään lumitöihin saman tien ja parin hikisen tunnin kuluttua piha on putsi ja lumi nosteltu isoihin kasoihin ympäri pihamaata. Pääsen vihdoin sisään aamukahville ja kuinka ollakaan ikkunasta huomaan, että sitä saatanan lunta tulee aina vain lisää. Nyt se on vetistä, märkää suojalunta.

Pihassa on ängetty hankea ja nietosta nyt joka paikkaan, en tiedä mihin tuon tunkisin. Eiköhän tämä lumentulo saisi jo pikkuhiljaa loppua!

Pääkaupungissa kinokset kaivetaan auton kyytiin ja kipataan surutta mereen. Jos minä aloitan lumen mereen kärräämisen, saan ympäristöviranomaisilta syytteen tai ainakin kyläläisiltä hullun maineen, ei sillä, ettei sitä jo olisi.

Vihdoin katolta putoamisen, lukkojen jäätymisen ja jäällä kaatumisen jälkeen tulee kevät ja lumi sulaa kastellen pihat ja tiet armottomaksi kurakoksi. Kuukauden rospuuton jälkeen ensimmäinen leskenlehti saa unohtamaan vittumaisen talven.

Kun marraskuu koittaa, katson haaveillen ikkunasta, josko se kaunis lumihiutale leijailisi pihaani...

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Lue lisää

Aarre: Lapin valtionmaiden leimikoista lähes puolet pitää saada hakattua talvella – ”Talviteille ei ole vaihtoehtoja”, sanoo korjuuesimies

Lumenveistäjät herättävät valkoisen kuution eloon – Mekrijärven kyrmyniskaista ahventa kavensi ja hioi palkittu ilomantsilaisporukka

Katso video: Kun joku on tampannut ensin lumiaihion valmiiksi, voi taitava lumenveistäjä loihtia aihiosta esiin vaikka Mekrijärven kyrmyniskaisen ahvenen

Lumikuorma voi paljastaa katon piilevät heikkoudet – vakuutus ei yleensä korvaa lumen aiheuttamaa sortumaa