Kolumni

Salia vai hyötyliikuntaa? –"Voimme valita, miten kehoamme käytämme tai pötköttää aina kun mahdollista"

Kolumnisti Sari Hyvärinen tunnustaa, että jos hänellä liikenee arkiaskareilta aikaa, liikunta ei nappaa. Joka askel lasketaan on siksi hyvä periaate.

Osuipa silmiini Maaseudun Tulevaisuuden juttu virallisista terveyssuosituksista liikkumiseen ja elämänlaatua kohentavasta, aktiivisesta arjesta. Koin kommentin ”pienikin fyysinen rasitus lasketaan” todella rohkaisevaksi.

Nimittäin, vaikka ääneen ei kuuluisi sanoa tai kolumniin kirjoittaa tässä hitusen keho- ja suorituskeskeisessä maailmassa, ”liikunta” ei nappaa minua juurikaan. Jos minulta jossain välissä liikenee aikaa, en todellakaan hyppää lenkkareihin, monoihin tai salille vaan makuuasentoon hyvän kirjan tai sisustussarjan kanssa. Tai unten maille.

Olen omat maratonini juossut ja tunnistan liikunnan tuottaman fyysisen hyvän olon sekä mielen koukuttumisen endorfiiniin.

Mutta silti, olen käynyt salilla viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Jotenkin vain tätä nykyä tuntuu paljon oikeammalta saada kehon tarvitsema liike ja voimaharjoittelu tekemisestä, joka tuottaa muutakin kuin tiukemman peilikuvan ja kardiovaskulaarisen treenin, vaikkei sitä oikeaksi liikunnaksi lasketakaan.

Remontti, pihahommat, rankemmatkin kotityöt, ravaaminen kolmikerroksisen kodin portaissa ja kävely paikasta A paikkaan B autolla ajamisen sijaan aina kun se on mahdollista tuntuvat huomattavasti merkityksellisemmiltä kuin kuntosalitreeni. Ja oikeammalta tuntuu myös syödä monipuolisesti ja niin, että kropassa tuntuu hyvältä vitamiinien ja hivenaineiden purkista napsimisen sijaan.

Ihmiskeho ei ole juurikaan muuttunut ensimmäisen homo sapiensin kehityttyä. Kroppa tarvitsee liikettä ja vastusta pysyäkseen terveenä ja hyvinvoivana.

Vain muutama sukupolvi taaksepäin ei juurikaan tarvinnut hakemalla hakea ylimääräistä fyysistä tekemistä, arki oli paljon kuormittavampaa tavallisille meikäläisille. Illalla kaatui fyysisesti väsyneenä sänkyyn ihan tavallisena iltana ilman sen ihmeempiä latulenkkejä. Mieli lepäsi syvässä unessa täyden päivän jälkeen.

Nykyisin mielen ja kehon tarpeet tuntuvat loitontuneen toisistaan niin, että kehon liikuttamisesta saadut mielen tulokset ovatkin suurelta osin immateriaalisia. Esitellään sosiaaliselle piirille kädenjälkien sijaan liikunta-apin kuvaruutukaappausta, jossa komeilevat käytetyt kalorit ja taitettu matka.

Mutta mikäs siinä, maailma muuttuu myös meille Eskosille. Hyvä, että kehonkin tarpeet muistetaan tässä suurelta osin mielten liikuttamassa maailmassa. Vaihtoehtomme ovat laajentuneet myös tältä osin: voimme valita, miten kehoamme käytämme tai pötköttää aina kun mahdollista.

Niin tai näin, iloista jokaisen minuutin ja pienenkin fyysisen rasituksen talvilomaa itse kullekin!

Kirjoittaja saattaa katua kolumnitunnustuksiaan tulevaisuudessa mutta juuri nyt ajattelee vahvasti näin.

Lue myös Hyvärisen viittaama artikkeli:

Liian vähän vai liian paljon liikuntaa? – Mitä enemmän liikettä arjessa, sen parempi, sanovat viralliset suositukset

Lue lisää

Kaiken maailman hiihtelijät ladulla – millainen sivakoija sinä olet?

Kunnon ruoka lihottaa – "Varsinkin itäsuomalaisissa on geneettistä perimää, joka on jäänne muinaisilta katovuosilta"

Olympiakomitean Vapaavuori: "Urheilijat ovat koko ajan aktiivisempia ottamaan kantaa, ja se on hyvä asia"

Onneksi saamme juhlistaa ystävyyttä emmekä pakkojuhlia äklömakeaa rakkauden fiestaa