Kolumni

Kyllä – ja onneksi – meitä rokotetaan!

Tulirokkokaranteenissa emme saaneet poistua minnekään ennen kuin tauti oli voitettu.

Työterveyshoitaja kysyi vuositarkastuksessa, mitä tartuntatauteja olen sairastanut. Yritin muistella lapsuuden rokkoja. Olihan niitä silloin 1960-luvulla, mutta sairastinko minä?

Oletko sairastanut tuhkarokon tai saanut MPR-rokotuksen? MPR-rokotuksia on alettu antaa vuonna 1975 eli olin tuolloin 15-vuotias, ei mitään muistikuvaa. Työterveyshoitaja neuvoi kysymään lapsuuden kotipaikkakunnan terveyskeskuksesta, jos sieltä löytyisi rekisteri.

Tuntui aika mahdottomalta tehtävältä. Itselläni ei ole muistikuvaa rokotuksista, saati sitten 91-vuotiaalla muistisairaalla äidilläni. Toisaalta minulla oli harmaa aavistus vaaleanpunaisesta, yli 60 vuotta vanhasta neuvolakortistani, joka saattaisi löytyä arkistokaapistamme – ja bingo: se löytyi!

Sen mukaan minulle on annettu heti synnyttyäni Calmette-rokotus ja kohta perään kurkkumätä-hinkuyskä-jäykkäkouristusrokotukset sekä lapsihalvaus- eli poliorokotus tehostuksineen. Tauditkin on merkattu: olen sairastanut vesirokon vuonna 1965, sikotaudin -66, tulirokon -67 ja tuhkarokon -70. Viimeisimmät merkinnät olen itse raapustanut korttiin.

Muistankin tuon tulirokon. Se iski nelihenkiseen perheeseemme ja jouduimme kaikki karanteeniin. Kuume oli korkea, olo suorastaan tulinen.

Tuolloin ei ollut verkkokauppaa, mutta ruokatavarat tilattiin puhelimitse kylän talouskaupasta ja ne tuotiin laatikossa kotimme oven taakse. Kirjastosta lainatut kirjat – muun muassa Tuhannen ja yhden yön tarinat – desinfioitiin saunan lauteilla sadassa asteessa.

Emme saaneet poistua minnekään ennen kuin tauti oli voitettu.

Samanlaista meininkiä siis jo 1960-luvulla kuin nyt koronakaranteenissa.

Noheva työterveyshoitaja huomasi, että vihurirokko on jäänyt sairastamatta. Pitäisi sittenkin varata MPR-rokotusaika, THL:n ohjeiden mukaan.

Piikkikammoisena ahdistuin. Otan kyllä joka syksy influenssarokotteen ja odotan vain, milloin tulee kutsu koronarokotukseen. Mutta että pitäisi rokottaa vielä tähänkin – oikeasti?

THL:n sivuilla kerrotaan, että suurimmalla osalla ennen vuotta 1970-syntyneistä on lapsena sairastettujen MPR-tautien immuniteetti. Ja että vihurirokko aiheuttaa lievän flunssan kaltaisia oireita ja ihottumaa, mutta se voi olla myös oireeton.

Jälkitauteina esiintyy niveloireita ja verihiutalekatoa, jotka paranevat itsestään. Harvinainen jälkitauti on aivotulehdus.

Vielä sanotaan, että rokotusohjelman avulla kotoperäinen vihurirokko on saatu hävitettyä Suomesta. Ulkomailta saatuja tartuntoja todetaan harvoin, ja maailmallakin tautia esiintyy enää vähän, lähinnä Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Vihurirokon riski tuntuu pieneltä. Muistan hämärästi, että vihurirokkoa epäiltiin joskus, kun olin lapsena sairas. Ehkä olen sairastanut sen, varma en voi olla. Tauti on paha, jos sen saa raskausaikana, koska se voi vaurioittaa sikiötä, mutta näin isoäiti-ikäisenä tätä vaaraa ei ole.

En ole rokotevastainen, mutta tässä kohtaa otan riskin, joka näyttää häviävän pieneltä, ja jätän rokotusajan varaamatta. Sen sijaan koronarokotusaikaa odotan rauhassa ja otan piikin, kun sen aika tulee. Ja olen tyytyväinen, että meistä pidetään huolta.

Lue lisää

Estä hevosten herpes-viruksen leviäminen! Tuontihevosille kahden viikon karanteeni, suosittaa myös SRL

Kotieläinyrittäjän koronakaranteeni ei ole automaattisesti lomituksen sijaisavun peruste – kymmeniä tiloja lain vaatimassa eristyksessä

Katso kuinka moni kunnassasi on saanut rokotteen – nopeinta rokotustahti on maaseudun pienillä paikkakunnilla

Viljelijä sai koronan ja jäi "täysin yksin": "Lomittajaakaan ei saa avuksi, vaan eläimet on pakko hoitaa sairaana"