Kolumni

Sisäistä ekoahdistusta ilmastotekojen äärellä

Metsänparannustoimien takia Suomen metsät kasvavat paremmin kuin koskaan. Silti olo tuntuu syntiseltä, kirjoittaa emeritustutkija Kauko Salo.

Metsänparannustoimien takia Suomen metsät kasvavat paremmin kuin koskaan, ja voimme tuottaa laadukasta raaka-ainetta saha- ja selluteollisuuteen, biotuotteisiin ja energiaksi. Metsänomistajista valtaosa haluaa talousmetsästään taloudellista tuottoa, mutta nuoremman omistajasukupolven suunnitelmissa on myös eri-ikäismetsän tai suojelualueen perustaminen. Metsänuudistamisen ja ensiharvennusten jälkeen tasaikäinen metsä on tuottavassa tilassa, mutta silti metsätilan omistaja miettii, miten ilmastoähky häneen vaikuttaa.

Olo tuntuu syntiseltä, kun naapurin isäntä, elämänopikseen vihreän aatemaailman omaksunut, moittii minua siitä, että metsän monimuotoisuusasiat ovat retuperällä ja suunnittelet uutta avohakkuuta vain taloutesi parantamiseksi. Ja vielä huomauttaa: Etkö voisi jättää lapsillesi sellaista vanhaa metsää, jossa hömö- ja töyhtötiainen voivat hennolla nokallaan kaivaa pesäkolonsa lahoon puuhun.

Lahopuuta on maamme metsissä keskimäärin noin kuusi kuutiometriä hehtaarilla. Tämä luku voisi olla paljon suurempi monimuotoisen elämän ylläpitämiseen useimmissa talousmetsissä. Vanhaa metsää kannattaa jättää suojelumetsäksi, jos sinulla on siihen varaa tai päätät myydä lahopuustoisen kangasmetsäkohteen valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen.

Ilmastoahdistus kalvaa mieltä, ja kylillä ilmastoaktiivit pitävät kokouksiaan ja uhoavat kovaan ääneen maailman pelastamista tuholta. Metsänomistaja tekee ilmastotekoja hoitaessaan metsäänsä. Hiilinielun suhteen metsä on hyvässä kunnossa, sillä motti puuta varastoi 750 kilogrammaa hiilidioksidia.

Saako puitten hyvästä työstä hiilensidontakorvausta? Ei saa, mutta olen sitä mieltä, että Energiavirasto voisi päästökaupan kriteereissä huomioida myös metsänomistajat. Sata euroa korvausta hehtaarilta! Hiiltä sitoneista mäntytukeista olen rakentanut hirsitalon, mikä säilyy sata vuotta hiilivarastona. Talon puurakenteissa on tallessa 30 tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa autolla ajamiani seitsemän vuoden hiilidioksidipäästöjä.

Jatkuva kasvatus sopii niille metsänomistajille, jotka haluavat vähemmän puuta. Keskikasvu on heikompi kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Eri-ikäismetsässä on tasaikäismetsää enemmän eliöyhteisöjä ja siten monimuotoisuusindeksi on suurempi.

Eri-ikäismetsässä puuston taloudellinen tuotto voi olla samaa suuruusluokkaa kuin tasaikäisessä metsässä. Jos tämä on totta, jatkuvan kasvatuksen suosio kasvaa ja metsänomistaja voi iloita ajatuksesta, että hänen metsissään eläimillä ja kasveilla on hyvä olla.

Kirjoittaja on metsänomistaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, filosofian lisensiaatti (biologia), erikoistutkija emeritus Luonnonvarakeskuksessa.

Lue lisää

Koronaa voi seurata iso sairauspommi

Ruualla ei pidä leikkiä – eikä siitä riidellä

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Luontoasiantuntijoiden luona

Digitalisaation peruskurssi: kunnon laajakaista kaikille