Kolumni

Rauhantuojan sanomaa ei peruttu – mikä oli viimeisin muistosi ennen poikkeusajan alkua?

Omaksi ”viimeisen illan” tapahtumakseni jäi kokoontuminen Lapinlahden seurakuntatalolle pääsiäisnäytelmän harjoituksiin.

Näinä päivinä moni on muistellut vuoden takaisia aikoja. Mitkä olivat viimeisiä tekojasi ennen poikkeustilaa? Mitä teit vielä normaaliin tyyliin etkä arvannut, mitä tuleman pitää?

Omaksi ”viimeisen illan” tapahtumakseni jäi kokoontuminen Lapinlahden seurakuntatalolle pääsiäisnäytelmän harjoituksiin. Vuotta aiemmin olimme tehneet onnistuneen esityksen nimeltä Rauhanviejä, rauhantuoja.

Olimme saaneet välittää kristinuskon perustapahtumia laulamalla, näyttelemällä ja hyödyntämälllä kotikirkkomme monia tiloja. Esityksen näki muun muassa tuhat koululaista. Sydäntäni jäi lämmittämään muun muassa erään pienen tytön palaute: ”En tiedä, miltä Jeesus näytti, mutta minusta tuntuu, että hän oli juuri tuollainen!” Mieleeni jäi myös jo korkeaan ikään ehtineen emännän kirkas ja kiitollinen katse esityksen jälkeen. Se oli viimeinen kerta, kun tapasin hänet.

Tuona iltana vuosi sitten noudatimme seurakuntiin jo saapunutta kehotusta olla kättelemättä. Silti oli innostavaa kokoontua jälleen Rauhantuojan ympärille. Tuskin kukaan vakavissaan uskoi, ettemmekö saisi esitystä toteuttaa. Siihen tulokseen tultiin kuitenkin vain muutaman päivän kuluttua.

Vapaaehtoisten ja seurakunnan työntekijöiden voimin toteutetun pääsiäisnäytelmän peruuntumisen takia kukaan ei joutunut työttömäksi eikä kenenkään yritys joutunut talousvaikeuksiin. Asialla ei ollut siis juuri merkitystä, voi joku sanoa.

Omasta mielestäni sillä on paljonkin merkitystä. Yhden maalaisseurakunnan pääsiäisnäytelmän peruuntuminen kuvastaa sitä kaikkea merkityksellistä, jota on pitänyt perua ja rajoittaa: yhteen kokoontumista, musiikista nauttimista sekä vahvistumista armon hyvästä sanomasta.

Moni nuori ja vanhempi jäi ilman sitä toivon ja rakkauden viestiä, jonka pääsiäisnäytelmä olisi voinut hänelle välittää.

Itse Rauhantuojan sanomaa ei ole kuitenkaan peruttu. Hänen läsnäoloaan kenenkään elämässä ei rajoiteta. Jos vain avaat sydämesi oven, Hän tulee luoksesi.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Lue lisää

Elämä ei ole pelkkää laimennettua rusinapullaa

Puukirkoissa näkyy ihmisen käden ja uskon jälki

Miksi me suomalaiset valitamme pimeästä ja synkästä vuodenajasta, kun toisella puolella vuotta meillä on kaikki tämä valo ja väri?

Kellarit ja varastot täyttyvät: Kriisin keskellä hamstrataan eniten turvaa