Kolumni

Postitus, kallistuva ja epävarma harrastus

Minulla on harrastus, jonka kustannukset nousevat inflaatiota nopeammin. Lähetän kirjeitä ja kortteja.

Kun vuonna 1991 menin ensimmäiselle luokalle, postimaksu oli 2,10 markkaa. Tilastokeskuksen elinkustannuksiin sidottu laskuri kertoo, että sitä vastaava rahasumma oli viime vuonna 54 senttiä. Viime vuoden postimaksu sen sijaan oli 1,75 euroa.

Kun kehitytän paperikuvia – teen niin, koska digikuvia ei muuten tulisi ikinä karsittua tai tekstitettyä – lähetän aina joitakin otoksia lapsista isovanhemmille ja kummeille. Nyt pitää vahtia, että 50 gramman paino ei ylity, sillä toissavuotisen postimaksu-uudistuksen jälkeen jo 51 gramman kuoreen tarvittaisiin kaksi kotimaan ikimerkkiä.

Jos kirje painaa yli 250 grammaa, lähettäminen maksaa seitsemän euroa. Tähän liittyy myös outous: pakettiautomaatin kautta voi lähettää pienen paketin ilman painorajoituksia viidellä eurolla. Tuntuu, että hinnoitteluun perehtymätöntä höynäytetään.

No, harrastuksethan maksavat, ja keksin kyllä monta postin lähettämistä kalliimpaakin harrastusta. Esimerkiksi laitesukellus, laskuvarjohyppy ja vuorikiipeily. Kyllä, harrastukseni olisi halpa sittenkin, vaikka postimaksut kymmenkertaistuisivat.

Rahaa vastaan toivoisi kuitenkin saavansa laatua. Vielä 2000-luvun alussa saattoi luottaa siihen, että tänään postitettu kirje on perillä huomenna. Nykyään se voi olla perillä joko huomenna tai vasta viikon päästä.

Ennen saattoi muistaa ystävän huomisen syntymäpäivän viime tipassa, kirjoittaa postikortin pikaisesti töiden jälkeen ja etsiä sen jälkeen laatikon, joka tyhjennetään vasta iltakuudelta. Nykyään melkein kaikissa postilaatikoissa lukee sama tyhjennysaika, kello 14. Eihän niitä kaikkia oikeasti silloin tyhjennetä.

Samoin posti voi tulla kotiin mihin aikaan tahansa. Joskus se saapuu ennen puoltapäivää, useammin iltakuuden maissa.

Vaikka lehdet tulevat saman jakeluauton kyydissä kuin kirjeet, niiden jakelua koskevat eri säännöt. Niistäkin säännöistä Posti lipsuu, ja silti myös lehtien jakelumaksut kallistuvat.

Jokin Postin logistiikassa mättää pahemman kerran.

Suomen kohteita nopeammin posti tuntuu kulkevan kummitytölle Sveitsiin. Sinne lähetetyt kirjeet matkaavat usein kolmessa päivässä perille. Sveitsissä valtio taitaa vielä vastata postinjakelusta.

Täkäläisen postin tilanne ei ole helppo. Ihmiset hoitavat tärkeät asiansa sähköisesti, koska pääsääntöisesti se on kätevää ja nopeaa.

Posti kertoo verkkosivuillaan, että kotitalous saa keskimäärin 3,5 osoitteellista lähetystä viikossa. Kirjemäärästä on hävinnyt tällä vuosituhannella yli 60 prosenttia.

Samaan aikaan pakettien toimitusmäärät ovat moninkertaistuneet.

Pakettibisneksessä Posti on yhtenä toimijana muiden joukossa. Ehkä se pitää pakettien lähetyskulut aisoissa ja toimitusajat järkevinä.

Pakettiautomaatit ovat olleet menestystarina, mutta niitä on liian vähän. Kun paketti ohjautuu kotia lähellä olevan täyden automaatin sijasta kaukana sijaitsevaan postikonttoriin, paketin noutaminen kestää pidempään ja Postin ruuhka pahenee entisestään.

Mitä jos Posti aloittaisi kaikkien logistiikkaongelmiensa purkamisen siitä, että se kasvattaisi pakettiautomaattien määrää radikaalisti?

Lue lisää

Pullapitko voisi olla ratkaisu erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja sellainen odottaa monen eteläpohjalaisen kaapissa

En suostu luopumaan autoilusta

Mummi kertoo, että jonkun lapsista piti aina mennä äidin kanssa lypsylle ja tönäistä tämä hereille, kun hän nukahti kesken vetojen

Omaisuus laatikkoon ja menoksi