Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Kolumni

Kauhistelijoita on riittänyt: Avaan ravintolan kyläkouluun, koska kotimaan kohteiden hetki on nyt

Kuuntele kolumni Olgan lukemana.

Koronarajoitukset ovat nakertaneet ravintolayrityksiä jo yli vuoden verran.

Alan yritykset taistelevat naurettavan pienien asiakasmäärien kanssa, jos nyt ylipäätään pystyy pitämään yritystään auki, samaan aikaan kulut sen kun juoksevat. Moni joutuu jo luovuttamaan ja samaan aikaan minä ilmoitan uudesta hankkeestani. Ärsyttävää ja uhkarohkeaa, tiedän.

Ostin muutama viikko sitten yritykselleni vanhan kyläkoulun. Asia on puhuttanut paljon ihmisiä lähellä ja kauempaakin ja ymmärrän sen.

Noin kaksikymmentä vuotta sitten olin vierailulla Ranskassa asuvan siskoni luona ja hän vei minut ulos syömään. Hän oli perheineen varannut pöydän supersuositusta ravintolasta, joten hyppäsimme autoon ja lähdimme ravintolaa kohti.

Yllätyksekseni sisko ajoi ulos kaupungista, keskelle maaseutua. Matka kesti puolisen tuntia, kunnes aloimme olla perillä. Kapean ja kuoppaisen peltotien päässä oli vaatimattoman oloinen omakotitalo ja sen vanhassa navetassa ravintola, jonka pöydät oli levitetty puutarhaan.

Aluksi siellä oli epäilyttävän hiljaista, mutta pian parkkipaikka täyttyi ja puutarha oli täynnä iloisia ihmisiä syömässä ja istumassa iltaa. Nautin tuossa ravintolassa yhden hienoimmista ja maittavimmista aterioistani ikinä, ehkä tunnelma kohotti elämystä muutamia kymmeniä prosentteja, mutta toki ruokakin oli herkullista.

Tämä ikimuistoinen ravintolakokemus on ollut minun johtotähteni tässä projektissa. Aion siis perustaa ostamaani kouluun maailman parhaan pitserian. Sellaisen, minkä kautta kannattaa koukata, tai ainakin sellaisen, minkä kohdalla tekee mieli pysähtyä.

Kun tänään kannoin räntäsateessa lastulevyn palasia vetisellä koulunpihalla siirtolavalle, tuo ranskalainen maalaisravintolaidylli ei ihan suoraan muistunut mieleen.

Lisäksi kauhistelijoita on riittänyt, toki onneksi tsemppaajia sitäkin enemmän. Minua pidetään impulsiivisena jo muutenkin, mutta toisaalta viisi vuotta koulun vieressä toiminut kotieläinpihani on vetänyt aika kivasti väkeä, joten kukaan ei tyrmää täysin: ”onhan se Olga ollut siellä Salkkareissakin”.

Ja totta kai se vaikuttaa, se että julkisen työni takia ihmisiä kiinnostaa minun tekemiseni, tuskin ilman sitä olisin oikeasti tässä, haaveilemassa maalaispitseriasta.

Koulun oston jälkeisenä päivänä kävin repimässä sen muovimatoista paloja laboratorion asbestitestejä varten ja tilanne jotenkin huvitti, että miten olen tässä? Nimittäin tutkimassa tarkemmin sitä, mitä juuri ostin, kun se käsittääkseni olisi kaikin puolin järkevää tehdä toisin päin.

Matkalla labraan avasin autoradion, missä toimittajat parhaillaan pohtivat hulluuteni tilaa, koska olen perustamassa pitseriaa tänne korpeen. Huvitti ja jännitti, mitä jos tässä meneekin ihan kaikki pieleen?

Mutta mitä sitten, jos menee? Jos en ota liikaa lainaa, jos en polta itseään loppuun ja jos onnistun tekemään asiat yhteisymmärryksessä perheenikin kanssa, niin eikö kuitenkin kannata yrittää?

Korona on tunnetusti avannut kotimaan kohteille uuden mahdollisuuden, mökkiläisiä ja maallemuuttajia piisaa ja kaikki etätyön tekijät tuskin koskaan palaavat konttoreihinsa. Suomi on nyt pop, siihen on helppo tarttua.

Ja jos siltikin homma ei vain toimi, eli pitsabisnes ei suju, niin hyvin kuin haluaisin, tai ihmiset eivät vain löydä tänne, niin laitan luukut kiinni ja keksin talolle muuta käyttöä. Tuo lienee oikeasti pahinta mitä voi tapahtua.

Pettymyksistä pääsee yli uusilla ideoilla ja olenpahan ainakin yrittänyt, nimittäin rakentaa Suomeen palan keskieurooppalaista maalaisravintolatunnelmaa.

Lue lisää

"Hulluja hevosnaisia on aika paljon" – Olga Temosen elinikäinen haave toteutui elokuvassa, jossa ratsastaja taistelee tiensä takaisin satulaan

Eläimellistä maisemanhoitoa – peltojen keskeltä kulkevat kauniit joenpientareet tarvitsevat laiduntajia

Pienin rankkaa ykköseksi Ranskan, keskimmäinen fanittaa Amerikkaa, esikoinen ei oikein osaa sanoa – vaan mikä on äidin mielestä maailman paras maa?

Kuuntele kolumni Olgan kertomana: Sänkipeltolaukkaa