Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Kolumni

Mistä tahtoisit, että sinut muistetaan? – Onko se kirkontorniin kapuaminen, baarivierailu, menestynyt yritys tai vaikka hyvänä vanhempana oleminen

Hengähdyspaikan kolumnisti Salla Autere voitti pelkonsa ja kiipesi Oulun tuomiokirkon kellotorniin.

Kiipesimme viime viikolla työkaverini kanssa Oulun tuomiokirkon kellotorniin, lähes 60 metrin korkeuteen. Vuosikymmeniä vanhojen, kapeiden ja kuluneiden portaiden kiipeäminen sai polvet tutisemaan. Nopeakin piti olla, sillä kellotornissa ei kannata olla silloin kun kirkonkellot alkavat soimaan, joten aikaa visiitille, kiipeämisineen ja poistumisineen oli tasan puolituntia.

Ylhäälle päästyämme maisemat kuitenkin kuittasivat kaiken sen kiipeämisen tuoman jännityksen. Kaupunki kylpi auringonvalossa ja liikenteen melu oli vaiennut. Kun viimein sain käännettyä katseeni pois maisemista, niin huomasin, että kellotornin seinät ovat täynnä kaiverruksia. Ennen vanhaa kun kirkonkelloja soitettiin käsin, niin kellonsoittaja kiipesi aamulla torniin, eikä poistunut sieltä pitkään aikaan. Kuulemani mukaan monet näistä kellonsoittajista tekivät toisena työnään kaiverruksia.

Odottaessaan seuraavan puolituntisen kulumista kerkesi hyvinkin kaivertaa nimilaatan tai katukultin. Ja tornin seinien paksut hirret toimivat täydellisenä harjoitusalustana! Moni oli kaivertanut koukeroisin kirjaimin nimensä seinään. Sen lisäksi että kaivertamista oli niin harjoiteltu, niin oli ollut myös tärkeää jättää jälki siitä, että oli ollut siellä. Ihan niin kuin nykyään baarien vessan seinät on täynnä tekstejä ”Jarmo was here!”, niin silloin se merkki jätettiinkin kirkontorniin.

En tiedä uskallanko enää toiste nousta tuohon torniin. Jalat nimittäin vapisivat vielä seuraavanakin päivänä. Mutta olin ylpeä, että tämän yhden kerran voitin pelkoni. Arvaatkaapa vaan kuinka paljon olisi tehnyt mieli jättää oma merkki sinne seinään, että minäkin pystyin tähän! ”Salla was here, 2021!”

Luulen, että meistä jokainen tahtoisi, että meistä jää joku jälki maailmaan. Joku mistä seuraavatkin sukupolvet meidät muistavat. Jälki siitä, että olemme saavuttaneet jotain, tehneet jotain edes itselle merkityksellistä. Oli se sitten kirkontorniin kapuaminen, baarivierailu, menestynyt yritys tai vaikka hyvänä vanhempana oleminen.

Mistä sinä tahtoisit, että sinut muistetaan?

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja
kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

En tiedä uskallanko enää toiste nousta tuohon torniin. Jalat nimittäin vapisivat vielä seuraavanakin päivänä. Mutta olin ylpeä, että tämän yhden kerran voitin pelkoni.

Lue lisää

Nykynuorten voi olla vaikea uskoa kristinuskon kertomuksia – sillä he ovat oppineet, että kaikkea syötettyä tietoa täytyy kritisoida

Jumala on läsnä kaikissa keikkuvissa ja hankalissakin hetkissä

Nais- vai miespappi? Vai ihan vain pappi?

Kristillisessä perinteessä tunnetaan joulukuun 32. päivä ja vuorokauden 25 tunti – Siinä ei ole kysymys ajasta vaan iankaikkisuudesta