Kolumni

Puutarhaunelmia vai painajaisia?

Lapiota et pysty polkemaan maahan ilman, että se kilahtaisi kiveen.

Nyt on se aika vuodesta, kun voit kokea ulkopuolisuuden tunteita. Ihan kaikkien muiden ikkunoiden edustoilla kasvaa nimittäin tomaatteja, mutta ei meillä. Ihan kaikki muut ovat pikkuhiljaa aloitelleet taimiensa karaisun. Minä taas tuskailen sitä, miten lumen sulaminen kasvattaa paineita, joita pihaan liittyy.

Kun on sen kuuluisan vapaa-ajan aika, ei pihalla puuhastelu tule ensimmäisenä eikä edes toisena mieleen. Onneksi hehtaarin läntistä noin puolet on metsää.

Nurmikkoa piisaa, kiitos aiempien asukkaiden. Salainen haaveeni on, että nurmikko sammaloituisi kokonaan pois.

Tuoksuvatukkaa piisaa, kiitos aiempien asukkaiden. Se rehottaa ärsyttävästi metsän reunassa, kuin huutomerkkinä pilaamassa kuivahkon ja kuivan kankaan maisemaa. Onneksi linnut saavat niistä edes evästä syksyn ja kylmien kelien tullen.

Tila on nimeltään Kivikkola, nimensä veroinen. Lapiota et pysty polkemaan maahan ilman, että se kilahtaisi kiveen. Pihan suurimmat muutokset ovatkin vaatineet konetöitä, kuten uima-altaan purku, isoimpien kivien siirtely ryhmiin ja istutusalueiden kaivaminen. Etupihan sisääntulon kivimuodostelmat on nimetty Salpalinjan jatkeeksi.

Ilmassa leijuu selityksen maku, sillä toki nauttisin metsäpihasta, joka olisi sopivan rehottava mutta hallittu kokonaisuus. Olisihan se idyllistä poimia itse kasvatettuja tomaatteja, käydä nappaamassa yrttejä kasvatuslaatikosta, ihastella monivuotisten kasvien kukintoja ja havujen vehreyttä.

Toki pihalla on alueita, jotka ilahduttavat. Ainakin ajoittain. Ja toki siellä on niitä monivuotisia kasveja ja jopa istutettuja havuja.

Suurin ongelmani lienee liian kovat tavoitteet. En innostu yrittämisestä ja erehtymisestä. Jos paneutuisin puutarhahommiin ihan huolella, kasvattaisiko se nöyryyttä?

Oppisinko olemaan tuskailematta kiviryhmien kivien koloista puskevia voikukkia, juolavehniä ja hierakoita, jotka tekevät minut hulluksi? Ne puskevat sieltä, vaikka kivien alle on aseteltu maisemointikangasta. Niitä pitäisi olla nyhtämässä useamman kerran kesässä, mikä tuntuu ajankäytöllisesti järjettömältä.

Oppisinko iloitsemaan niistä kaikista istutusmahdollisuuksista, joita pihalla ei ole hyödynnetty sen sijaan, että ne tuskastuttaisivat? Pihasaunan taakse on kertaalleen istutettu vadelmaa. Taimet joutuivat koiranpentujen hyökkäyksen kohteeksi, ja uutta erää ei ole yritetty.

Jos perhe pitäisi pitää hengissä satokauden antimilla seuraavan talven ajan, niin kiinnostaisivathan ne, puutarhatyöt. Sen verran voin paljastaa, että olen minä ihan pikkuisen ajatellut istutuslaatikkoa, johon laittaisin raparperia kasvamaan. Mutta vasta vain ajatellut, sillä pihalla on vielä lunta siinä kohdassa, minne laatikkoa mietin.

Vuonna 2016 ajattelin kylvää luonnonkukkakedon. Kaunis ajatus, eikö? Tilasin siemenseoksen ja paikkakin oli mielessä, mutta sitten aloin jahkailla, että mikä olisikaan oikea tapa valmistella alue, jotta voisin häikäistyä upeasta väri-iloittelusta. Sitä iloittelua odotellaan vielä, sillä siemenseos on edelleen pussissaan.

Olenhan minä toki kitkenyt rikkaruohoja mummin porkkanamaalta hyvillä mielin koululaisena, hoidellut kasvihuonetta ja nauttinut hänen pihansa upeasta kukkaloistosta. Mutta niin vain taitaa aines heiketä sukupolvien myötä.

Lue lisää

Kyteekö sadevesisangossasi hyttyshautomo? Munat kehittyvät aikuisiksi muutamassa viikossa

Sielukas ja sulokas: Kimalaista kivempaa eläintä saa etsiä

Omenankasvatusta Kainuussa? Kajaanissa monet eri hedelmäpuut tuottavat jo kunnon sadon

Moottorisahojen hintahaarukka on iso, joten saha kannattaa ostaa omien tarpeiden mukaan: "Varusteisiin kannattaa panostaa – ne ovat halpa henkivakuutus”