Kolumni

Sydäntä särkee ajatella, miten pahasti pieleen sukupolvenvaihdos voi mennä

Yli 30 toimittajavuoden aikana olen usein joutunut tai päässyt surullisten elämänkohtaloiden kuuntelijaksi.

Monesti käy niin, ettei näistä tarinoista voi tehdä juttua. Sitä varten pitäisi kuulla myös toisen osapuolen kanta, eikä sitä ole välttämättä mahdollista saada. Aina kertoja ei juttua edes halua, tarvitsee vain hetkeksi kuulijan.

Usein tarinat jäävät päähän kiertämään ja hiertämään. Joitakin kohtaloita miettii vielä vuosikymmenten päästä.

Tällä hetkellä päässä pyörii pitkä puhelu, joka päättyi lohduttomaan itkuun. Kertojana oli ikätoverini, kuusikymppinen nainen. Kutsutaan häntä vaikka Liisaksi, koska oikeaa nimeä en voi kertoa.

Sukupolvenvaihdos pienellä tilalla tehtiin 40 vuotta sitten. Liisa ja hänen miehensä tarttuivat innolla työhön.

Karjamäärä ja tuotokset kasvoivat, perhe myös. Raivattiin ja ostettiin peltoa, rakennettiin ja kehitettiin. Elämä oli rankkaa työtä, mutta ala oma ja rakas. Siksi jaksettiin.

Aikanaan poika ja miniä ilmoittivat halustaan jatkaa tilanpitoa. Jonkin aikaa tilaa pyöritettiin yhtymänä. Kaikki sujui hyvin, esimerkiksi työtunneista ei pidetty millintarkkaa lukua.

Sitten tehtiin sukupolvenvaihdos. Liisa ja hänen miehensä saivat asumisoikeuden rakentamaansa taloon sekä sähköt ja lämmityksen. Tilan velat siirtyivät uusille yrittäjille, rahaa luopujat eivät saaneet, Liisa kertoo.

Liisan miehen sovittiin jatkavan tilan työntekijänä, sillä hän on terve ja työhaluinen.

Samassa pihapiirissä eläminen ei enää ollutkaan kitkatonta. Kaikenlaista pientä harmia alkoi ilmaantua.

Lopulta tilanne kärjistyi yhteenottoon muutamasta puuttuvasta työtunnista.

Vanha isäntä oli tehnyt töitä kuumeisena, koska eläimille piti saada eväät eteen. Kun tärkein oli tehty, hän lähti lepäämään. Ei tullut ilmoitettua nuorelle parille, että päivä jää sairastumisen takia vajaaksi.

Seurauksena oli moitteet nuoren parin taholta. Päivää ei olisi saanut jättää vajaaksi ilmoittamatta asiasta.

Vanha isäntä sydämistyi moitteista niin, että sanoi itsensä irti.

Kun tunteet olivat tasoittuneet, vanha isäntä pyysi anteeksi ja kysyi, eikö voitaisi unohtaa pikaistuksissa tehty irtisanoutuminen. Ei voitu.

Liisan ja hänen miehensä elämä muuttui peruuttamattomasti.

Vanha isäntä käy nyt kaupungissa töissä ja asuu siellä viikot. Liisa on yksin ja miettii, miten kaikki saattoi mennä näin pahasti pieleen.

Tämä on Liisan kertomus. Toisen osapuolen näkemys tapahtumista saattaa olla täysin erilainen. Tilanne saattaa olla heille aivan yhtä vaikea, mutta eri lailla – en voi tietää.

Itse en osaa kuvitella, että jatkajana voisin sulkea elämästäni ihmiset, jotka ovat tilan ja sen tuotannon kovalla työllä rakentaneet. Siinäkin tapauksessa, että itse haluaisin tehdä asioita toisin, he ansaitsisivat kunnioitusta ja arvostusta.

Sydäntä särkee ajatella, miten pariskunnan elämän piti keventyä ja leppoistua, mutta heidän päivistään tulikin pettymyksen täyttämiä. Vanha isäntä suree, ettei 40 vuoden työstä jäänyt käteen muuta kuin katkeruus.

Lue lisää

Kriisiaika kaipaa selkeää johtajuutta

Ilmastoasiantuntijat: Turvepelloista luopumista pitäisi tukea sukupolvenvaihdosten yhteydessä – esillä myös metsäkatoa hillitsevä maksu

Sukupolvenvaihdoksissa keskitytään taloudellisiin ja teknisiin seikkoihin – sen sijaan muutoksen aiheuttamat tunteet jätetään usein käsittelemättä

Poisoppimisen vaikeudesta