Kolumni

Oletteko kuulleet piioksidiaerogeelistä tai natrium­akuista? Ilmastonmuutoksen ratkaisuun on keinoja, myös Suomen metsissä

Ilmastonmuutoksen seurauksista on syytäkin olla huolissaan, mutta pientä helpotustakin on tarjolla.

Kirjailija Miika Nousiainen kirjoitti mainiosti kirjassaan Metsäjätti, kuinka ihmispolon elämää määrittävät eriasteiset pelot. On olemassa pieniä, arkisia pelkoja: Tulikohan kana paistettua kypsäksi tai mitä, jos aamulla on ruuhkaa ja myöhästyn. Ne aiheuttavat epämukavia tuntemuksia ja pientä huolta. Sitten on suuria pelkoja. Ne horjuttavat maailmankuvaa ja luovat uhkaa koko omalle olemassaololle.

Aikoinaan 80-luvulla pelättiin ydinsotaa, happosateita ja Tsernobylin laskeumaa. 90-luvulla jäytävä pelko koko kansakunnan toimeentulosta väritti lamavuosia. Isoihin pelkoihin liittyy myös vaikeus ymmärtää uhkien sisältöä ja syy–seuraus-suhteita. Yleisesti ottaen voi kai sanoa, että mitä komeampi käsite, sitä enemmän se ruokkii mielikuvitusta.

90-luvun lapsikin ymmärsi, ettei pankkikriisi tarkoita mitään myönteistä. Tai kun syksyllä 1992 markka laitettiin kellumaan, en todellakaan ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, mutta hyvältä se ei kuulostanut. Tajuaahan tuon nyt yksinkertaisempikin, että jos markkaa yrittää kelluttaa, niin riskit uppoamisesta ovat merkittävät.

Näihin epämääräisiin pelkoihin on ainakin yksi säännöllisesti annosteltu lääke. Vanheneminen. Ikä tuo rauhaa, ja nyt neljänkympin paremmalla puolella on helpompi löytää itsestään tulevaisuuteen luottavaisesti katsovaa asennetta. Asennetta, joka omalla tavallaan on yksi suurin ihmisyyden voimavara. Siis usko tulevaisuuteen ja luottamus siihen, että jotenkin me tästäkin selvitään.

2000-luvun ultimaattinen megapelko on huoli ilmastosta ja pelko ilmastonmuutoksen aiheuttamista globaaleista seurauksista. Ja kun tässä yhteydessä puhutaan seurauksista, tarkoitetaan ongelmia, isoja ongelmia. Kuivuutta, nälän­hätää, valtavia pakolaisaaltoja. Globaali talousjärjestys kaatuu. Soditaan puhtaasta vedestä ja muista resursseista.

Suomessa ilmaston lämpeneminen iskee ensimmäisenä metsiin, kun näillä leveyspiireillä ennen näkemättömät tuholaislajit järsivät meidän huolella vaalimamme vihreän kullan sahanpuruksi.

Ahdistavaa kuvastoa. Jos nelikymppistä välillä hirvittää, niin eipä käy kateeksi rehevällä mielikuvituksella varustettua tämän päivän lasta tai nuorta.

Joku voisi sanoa, että on ilmastonmuutoksesta syytäkin olla huolissaan, mutta tulevaisuususkon nimissä nyt olisi kuitenkin tarjolla pientä helpotusta ahdistukseen.

Oletteko kuulleet piioksidiaerogeelistä tai natrium­akuista? Kannattaa tutustua. Piioksidiaerogeeli on nimittäin uskomaton rakennusmateriaali. Kovaa ja kevyttä, eristeenä ylivertainen. Sillä voi korvata ilmastosyöppöä betonia ja terästä, eikä siitä rakennettuja taloja juuri tarvitse lämmittää tai viilentää. Valmistusaineina ovat ilma ja piioksidisi eli kvartsi, eli hiekka, tavallinen hiekka.

Natriumakut puolestaan tulevat tulevaisuudessa korvaamaan litiumakut. Natriumia saa suolasta, vaikka merivedestä, toisin kuin litiumia, joka on harvinaista herkkua ja kätketty sinne tänne maankuoren sisälle. Natriumakkujen myötä yksi isoin uusiutuviin energiamuotoihin liittyvä ongelma poistuu ja sähköä voidaan varastoida loputtomasti. Hyvästi fossiiliset polttoaineet!

En ole itse keksinyt. Luin iltalukemisena Risto Isomäen kirjaa Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Epäluulo oli mielessä päällimmäisenä jo pelkästä otsikosta. Epä­uskoksi se kasvoi, kun Isomäki alkoi listata keinoja ja lukuisia ilmastoinnovaatioita, edellä mainittujen lisäksi, joilla ilmastotaisteluun saadaan kättä pidempää ja jossa meillä suomalaisilla on myös paljon annettavaa.

Metsänomistajan kannattaa tutustua ainakin Isomäen näkemyksiin metsien hiilinieluista ja Suomen metsätalouden tulevaisuudesta.

Vaikka sademetsää poltetaan joka minuutti kolmen jalkapallokentällisen verran ja vaikka Isomäen mainitsemat Jäämeren pohjassa olevat metaaniklatraatit sulaisivat kertarysäyksellä, niin se on pikakelauksella adjö koko ihmis­kunnalle. Siitä huolimatta kirjaa yöpöydälle laittaessani huomasin ajattelevani, että ehkä me tästä jotenkin vaan selvitään.

Kirjoittaja on näyttelijä, joka paiskii osa-aikatöitä kotitilallaan Sonkajärvellä.

Lue lisää

Yksi asia peittää kaiken

Elokapina maalaisittain

Ainakin 190 kuollut Länsi-Euroopan tulvissa, Saksan Merkel: "Meidän on oltava nopeampia taistelussa ilmastonmuutosta vastaan"

Rajut maastopalot raivoavat Länsi-Yhdysvalloissa ja Siperiassa