Kolumni

Uppomunat ja pikkelöinti innostivat – Kokkikurssiin etänä kannattaa valmistautua hyvin, niin tulos saa veden kielelle

Ihan niin kuin ruokaohjettakin lukiessa myös kurssiohjeisiin on syytä perehtyä etukäteen. Muuten voi mennä pieleen.

Olen osallistunut pari kertaa verkossa järjestettyyn, lyhyeen kokkikurssiin. Ensimmäisellä kerralla en lukenut ohjeita tarpeeksi hyvin etukäteen, olin vain hankkinut ainekset kotiin, joten esivalmisteluni olivat puutteelliset, kurssilla tuli kiire ja tuloksena oli melkoinen hässäkkä.

Toisella kerralla älysin varata kaikki raaka-aineet ja työvälineet esille ja pestä ja kuoria tarvittavat kasvikset. Keitin riisin valmiiksi ja seurasin pussin ohjetta, joka olikin sitten ihan erilainen kuin kurssin vetäjän. Mutta lopputulos oli hyvä.

Yllätyin, miten hauskaa oli saada kokkailuun uutta ideaa.

Uudenmaan marttojen lounaskurssilla valmistettiin gallo pinto uppomunalla ja pikapikkelöidyt kasvikset.

Gallo pinto on eteläamerikkalainen costaricalainen perinneruoka ja usein kuulemma aamupala. Perusversioon tulee paistettua riisiä ja papuja. Tässä annoksen aateloivat uppomuna ja ranskankerma.

Etukäteen piti hankkia raaka-aineita, joista mustia papuja ei löytynyt lähikaupasta. Säilykepaputölkki sai kelvata – ja menikin ihan täydestä. Öljyä, munia, sipuleita ja riisiviinietikkaa oli jo kotona ja lisäksi tarvittiin tuoretta chiliä, limeä, korianteria ja ranskankermaa. Raaka-ainelista enteili hyvää.

Pikkelöidyt kasvikset olivat hyvä lisä lounaaseen, vaikkeivät perinteeseen kuulukaan. Lehtiselleri, punasipuli, kurkku ja chili pilkottiin ja niille sekoitettiin etikkaliemi riisiviinietikasta, limenmehusta ja sokerista. Mausteeksi vielä tuoretta korianteria. Syntyi salaatti, joka säilyy jääkaapissa vaikka viisi päivää, jos ei tule syödyksi sitä ennen.

Uppomunia en ole juurikaan harrastanut, mutta ne onnistuivat mainiosti ja täydensivät pikapikkelin ja ranskankerman kanssa gallo pinton viikon parhaaksi etälounaaksi.

Taas tuli todistetuksi, että koulutus ei koskaan mene hukkaan. Tällä kertaa opit tulivat syödyksi viimeistä jyvää myöten.

Kirjoittaja on MT:n ruokatoimittaja

Lue lisää

Hellan kulmalla: Pakastimessani odottaa aina kaveri, joka pelastaa minut monesta pulasta

Tämä kesätyökokemus ei unohdu: Metsäylioppilas päätyi laivakokiksi proomulle – syntyi vetistä kinkkukiusausta ja puuromaista jauhelihakastiketta

Raparperi avaa marjakauden, vaikkei marja olekaan

Matkustan mahallani ja keitän kaaleja