Kolumni

Puolueiden yhteistyöstä on tehty huono asia

Suomesta on tullut vaikeasti hallittava maa, jossa kyky ja halu ideologiset rajat ylittävään yhteispeliin ehtyvät.

Suomessa on ollut koko itsenäisyyden ajan käytössä monipuoluejärjestelmä, jossa mikään puolue ei yksinään kykene muodostamaan hallitusta. Historian saatossa täällä on nähty monenlaisten yhdistelmien pohjalta koottuja erilaisia hallituksia.

Sotien jälkeen äärivasemmisto sidottiin poliittiseen vastuuseen ottamalla SDKL mukaan lukuisiin SDP:n ja keskustan punamultahallituksiin. 1980-luvun lopulta lähtien myös oikeisto ja vasemmisto ovat hakeutuneet suoraan hallitusyhteistyöhön kokoomuksen ja SDP:n sinipunassa.

Pienpuolue RKP:stä tuli erilaisten kokoonpanojen pysyvä palanen, joka oli mukana kaikissa Suomen hallituksissa 1970-luvulta aina vuoteen 2015.

Suomen ominaispiirteenä on ollut porvarillisten ja sosialististen puolueiden kyky tehdä rakentavaa yhteistyötä perinteisen oikeisto–vasemmisto -rajan ylitse.

Ideologiset rajat ylittävä yhteistyö on ollut aika ajoin jännitteistä, mutta toisaalta SDP:n ja keskustan punamultahallitusten saavutukset hyvinvointivaltion rakentamisessa ovat kiistattomia.

SDP:n ja kokoomuksen sinipunahallitukset puolestaan nostivat maan 1990-luvun syvästä lamasta vuosituhannen alun vinhaan nousukauteen. Samalla Suomi vietiin johdonmukaisesti kylmän sodan aikakaudelta osaksi länttä.

Vaikka yhteistyökyky on tuonut pienelle maalle kiistatonta menestystä, ei se juuri nyt ole järin hyvässä huudossa. Päinvastoin: puolueiden yhteistyöstä on tehty huono asia.

Sosiaalisen median trolliarmeijat ja opposition ruokkima sähäkkä eduskuntakeskustelu antavat ymmärtää, ettei esimerkiksi keskustan olisi lainkaan sopivaa tehdä yhteistyötä poliittisen vasemmiston kanssa. Vaatimus on häkellyttävä ottaen huomioon, että punamulta sentään on Suomen historian yleisin hallituspohja.

Oikeistopopulistinen perussuomalaiset ja enenevissä määrin myös perinteinen valtapuolue kokoomus näyttävät omaksuneet ehdottomuuden retoriikan.

Hallituksessa olisi ilmeisesti perusteltua olla vain, jos saa sataprosenttisesti omat tavoitteensa läpi. Monipuoluesysteemissä se on tietenkin mahdottomuus.

Suomen poliittinen kenttä muuttui kertaheitolla epävakaammaksi, kun Timo Soini johdatti joukkonsa ensimmäiseen jytkyyn eduskuntavaaleissa 2011. Sen jälkeen perussuomalaiset oli kolmen suurimman puolueen joukossa kaikissa 2010-luvun eduskuntavaaleissa.

Hallituspuolueeksi perussuomalaiset nousi osana Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitusta eduskuntavaalien 2015 jälkeen. Hallitusvastuusta seurasi kannatuksen romahtaminen, puoluehajaannus ja puoluejohtajan vaihtuminen Soinista Jussi Halla-ahoon.

Tällä hetkellä oppositiossa lihova perussuomalaiset on matkalla vaalivoittoihin ensin kesän kuntavaaleissa ja oletettavasti myöhemmin myös seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Aiheellinen kysymys on, mitä Halla-ahon joukot aikovat voitoillaan tehdä? Vaikka vastakkainasettelun lietsomisella saa hankittua poliittisia pikavoittoja, onko se lopulta kaiken arvoista?

Puoluekenttä on liukumassa blokkiasetelmaan, jossa konservatiivinen oikeisto ja punavihreä vasemmisto ovat kaukana toisistaan.

Suorana vastareaktiona radikalisoituvien perussuomalaisten nousuun myös punavihreä blokki on entistä vihreämpi, vasemmistolaisempi ja populistisempi. Mahdollisuudet toimintakykyisen sinipunahallituksen muodostamiselle kapenevat silmissä.

Hölmistyneenä blokkien välissä seisoskelevalla keskustalla menee niin huonosti, että seuraava osoite lienee vääjäämättömästi oppositio. Kuitenkin juuri keskusta tarvittaisiin mukaan, että ylipäätään mikään enemmistöhallitus saadaan kasaan.

Suomesta on tullut vaikeasti hallittava maa, jossa kyky ja halu ideologiset rajat ylittävään yhteispeliin ehtyvät.

Lue lisää

Paine kasvaa PS:n puheenjohtajakisassa

Perussuomalaisten puheenjohtajaksi tähtäävän Riikka Purran mielestä maahanmuutosta keskusteleminen on yhä jonkinlainen tabu: "Väärin puhumalla saattaa päätyä median ja somen raskaaseen limboon ja menettää työnsä"

Hallituksen taival ei näytä helpottuvan

Riikka Purra lähtee perussuomalaisten puheenjohtajakisaan: "En ole uusi Halla-aho"