Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Kolumni

Varakkaiden aikuisten harrastustuki

Saisiko olla valtion myöntämää, varakkaiden aikuisten harrastustukea?

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuensaaja on riittävän varakas omistaakseen oman, yksityisen harrastuspaikkansa.

Tukeen kuuluvat hulppeat verovähennykset. Tuloverotuksessaan harrastaja voi vähentää esimerkiksi matkakuluja harrastuspaikalle, harrastuskirjallisuutta ja erilaisia harrastusvälineitä.

Jos harrastajan harrastuspaikka on erityisen laaja, sen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on erityisen verotuen piirissä.

Jos taas harrastuspaikan hoitoa laiminlyödään, sen kunnostamiseen on erillinen tuki tarjolla.

Moinen tuki kuulostaa irvokkaalta, mutta sellainen on olemassa. Se koskee tosin vain yhtä harrastusta, metsän omistamista.

Metsänomistajia on moneen lähtöön. Keskimäärin kyse ei ole kuitenkaan taloudellisista väliinputoajista.

Esimerkiksi tämän lehden kustantaja kertoo mainostamisesta kiinnostuneille, että 81 prosenttia metsänomistajista asuu omistusasunnossa, 68 prosenttia omistaa arvopapereita ja että metsänomistajien ostovoima on merkittävästi keskitasoa parempi.

Metsänomistajien verovähennysoikeudet johtuvat tietysti siitä, että metsätaloutta pidetään verotuksessa elinkeinona. Esimerkiksi raivaussahan kulut saa vähentää samoin perustein kuin mikä tahansa yritys voi vähentää tarpeellisia kalustohankintoja verotettavasta tuloksestaan.

Vain varsinaista voittoa verotetaan: siis sellaista tuloa, mistä kulut on vähennetty. Näin selitettynä verotuet kuulostavatkin aivan oikeudenmukaisilta.

Ongelma on, että verovähennykset eivät erottele, ovatko investoinnit järkeviä metsätalouden kannalta vai eivät.

Oikeustaju on koetuksella, kun metsänomistus on selvästikin jotain muuta kuin elinkeinotoimintaa. Kun kesämökkimatkojen kulut vähennetään taimikontarkastuksina, ja tosiasiassa taimikko jää sankkenevan vesakon alle. Kun mönkijällä käydään puuhakkaasti inventoimassa jokainen tuulenkaato ja kas kummaa, metsätilan tulos pysyy vuodesta toiseen pakkasella.

Huvimetsänomistus ei sentään taida olla yleistyvä suuntaus. Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan aiempaa useampi metsänomistaja tavoittelee omistuksestaan tuloja, eivätkä aineettomat tavoitteet ole vahvistuneet.

Maataloudessa käydään vastaavaa keskustelua. Pitäisikö tuet rajata vain niille, jotka viljelevät tosissaan ja satoa tavoitellen?

Vaan mistä tietää, kuka huristelee palstalleen tositoimiin ja kuka ei? Metsänomistajan pään sisälle on mahdotonta ja tarpeetonta sukeltaa. Ja kyllähän elinkeinotoiminnastakin saa nauttia.

Verovähennysoikeuteen pitäisi silti liittää jonkinlainen tulosvastuu. Tehtävä ei ole helppo, sillä metsätilojen kattava verovalvonta teettäisi helposti järkyttävän määrän byrokratiaa. Myös metsätalouden pitkät aikavälit hankaloittavat taloudellisuuden arviointia. Hyvin hoidettu metsätila voi tehdä jopa vuosikymmenet tappiota, jos lähtökohtana on pelkkää taimikkoa.

Jotain kuitenkin tarttis tehdä, hyviä ideoita kaivataan. Siihen asti ne, jotka ilkeävät, jatkavat puuhasteluaan muiden veronmaksajien piikkiin.

Lue lisää

Polttoaineala käänsi selkänsä öljylle: Näin bio korvasi fossiiliset alan järjestöissä

Tapaturma antoi perspektiiviä – kiireisessäkin yhteiskunnassa täytyy olla tilaa ja aikaa kyynärsauvoilla konkkaaville

Hätävilkut päällä metsonpoikasten takia

Mikä kumma siinä jalkapallossa oikein on niin kiinnostavaa? – Kolme syytä, miksi osa meistä katsoo kaikki EM-kisojen pelit